Siispä olenkin yrittänyt väsätä Kertulle treenisuunnitelmaa, ja pitäytyä siinä. En tee mitään sellasta suunnitelmaa, missä on päivälleen se, mitä pitää treenata, koska semmonen ei mulle sovi. Viikottain pitää miettiä että mitä tehdään, miten tehdään ja kuinka paljon tehdään. Sitten lopun saakin mennä fiiliksen mukaan. Jos ei huvita pilkuttaa kaukoja, niin tehdään ruutua ja jätetään kaukot huomiselle, ja niin pois päin.
Nyt meillä on ollut viime aikana muutama iso juttu, mitä on pitänyt treenata. Ensinnäkin viime kisojen jälkeen huonot perusasennot ja eteentulot piti korjata. Ohjattuun piti saada suunnat varmoiksi, ruutu piti löytyä myös vasemmalta ja merkit piti saada paremmiksi. Tunnariin piti saada pitkäjänteisyyttä, ettei koira lopeta työskentelyä jos ei omaa heti löydykään.
Sivulletulot on parantuneet huimasti, kun ollaan alettu treenaamaan sivulletuloa takakautta. Välillä meinaa ennakoida etukautta, jolloin on vinossa. Eteentulot on parantuneet myös, mutta niissä on vieläkin tekemistä. Selvästi on kuitenkin näkynyt, että nyt kun olen alkanut olemaan tässäkin asiassa mustavalkoisempi, Kertulla on paljon varmemmat eteentulot. Enää sen ei tarvii miettiä, että mitähän tässä haetaan, kun nyt se on vihdoinkin sille selvästi kerrottu.
Ohjatun suunnat alkaa olla varmoja. Voin nykyään lähettää sen oikealta paikalta, eli ei tarvii ottaa askelta oikealle tai vasemmalle. Tähän mennessä ei ole edes aikonut ottaa keskikapulaa.
Ruutu löytyy nykysin myös vasemmalta. Kerttu menee ruutuun semmosella reippaalla laukalla, muttei kuitenkaan vedä täysillä. Mun mielestä vauhti on kuitenkin justiinsa eikä melkeen, koska nyt ei ole isoa kontrastieroa ruudun vauhdissa ja merkin vauhdissa.
Merkkivauhti on tosiaan parantunut ihan älyttömästi. Merkin koomaaminen ja ylimääränen silmän käyttö on jäänyt pois. Merkin paikka on kyllä kärsinyt, mutta mielummin huono paikka mitä huono vauhti. Ja saahan sitä hiottua vielä.
Tunnaria ollaan tehty isolla kapulamäärällä. Kapuloita on ollut 20-50, ja painetta on lisätty lisäämällä matkaa kapuloille. Tällä hetkellä näyttää ihan hyvältä, mutta tämä liike tuntuu olevan semmonen mikä ei ikinä valmistu.
Mutta joo, hyvältä siis näyttää tuon EVL:n osalta. On vielä tekemistä, mutta on semmonen olo, että kyllä tästä selvitään ja valioidutaan jossain vaiheessa. Ajattelin olla sen verran hullu, että maanantaina laitan kisailmoa menemään. Sitten kisoissahan se viimestään selviää että missä vaiheessa liikkeet on. :)
Hyvältä näyttää Kertulla myös agility. Viime treeneissä oikeestaan kaikki meni niin kuin pitikin, Kepe teki tosi nättiä rataa, ihan mahtavia kontakteja ja etsi keppejen sisäänmenovälin vasemmalta (vaikeemmalta) puolelta ihan uskomattoman hyvin. Huonona juttuna tuli lähdössä varastamiset, mitkä pitää saada karsittua pois nyt heti. Jos tuo kisoissa varastaa, niin sitä ei niin vaan juosta kiinni. Pitää kattoa, jos vaikka sitä kesällä menisi sen lisenssin hankkimaan, ei se vielä ihan kisavalmis ole mutta kesällä voi ollakin.
Nuutin agilityt taas ei näytä yhtään niin hyvältä. Se on paineessa, ja se ei voi suorittaa kun yksittäisiä esteitä. Olisi huippua kun keksisi että miten sen saa rentoutumaan ja miten se löytäisi sen agilityn ilon takaisin. En tiedä, että laitanko sitä enää ikinä kisoihin, kun näyttää tosi vahvasti siltä, että sen pää ei vain kestä. Treenikaveritkin on ihan ihmeissään, että miten voi koira olla noin pehmeä ja toimintakyvytön. Tokossa se on häntä pystyssä kauheen pätevänä treeneissä mukana, mutta luultavasti tuokin mielentila pilattaisiin kisaamalla, joten voi olla että Nuu ei enää kisakenttiä tule näkemään. Harmittaa hirveesti, kun ostaa kisakoiran ja sitten siitä ei olekaan siihen, mutta semmosta se näiden elävien eläimien kanssa välillä on. Aina ei onnistu pennun valinta, kaikista ei ole tavoitteelliseen harrastamiseen. Se, että Nuu on ihan pirun pätevä (niin agilityssä kun tokossakin, ja paimenessa kans), tekee tästä asiasta vielä paljon inhottavamman. (Aikanaan nelivuotiaan Wäinön eläköittäminen harmitti myös hirveesti, mutta sen kanssa ei vaihtoehtoja ollut. Ja kun päällimmäisenä syynä oli Wäinön pettävä selkä, niin se oli helpompi hyväksyä mitä terveen koiran jättäminen pois harrastuksista.) Nuutti on kuitenkin aivan ihana elukka näin muuten. Ärsyttävä kun mikä, mutta maailman hellyyttävin pieni otus. Se saa jatkaa oloaan ja eloaan kotikoirana, joka kuitenkin kulkee harrastuksissakin mukana ilman sen suurempia tavotteita, eli samaa mitä se on tehnyt viimeiset kolme vuotta. Luulin ihan oikeesti, että sen kasvettua aikuiseksi se pääsisi näistä ahdistuksistaan yli, mutta näinpä ei ikinä käynytkään.
Tokossa Nuutti on tosiaan ollut vähän ylivireinen. Seuraamisen painaminen on nyt saatu aika kivasti karsittua lyhyillä seuraamispätkillä, pitkiä pätkiä ei olla tehty hetkeen. Ruutu on hyvä, menee täysillä merkille ja siitä täysillä ruutuun. Merkin paikka ei Nuutilla ikinä ole ollut hyvä, mutta muuten Nuutin ruutu on näyttävämpi mitä Kertulla. Tunnareilla on liikaa vauhtia, vaikka sielä oma nouseekin. Ollaan nyt sitten laitettu nakkeja ennen kapuloita, ja se tuntuu rauhottavan huomattavasti tunnareille menoa ja siellä työskentelyä.
Ja sitä treenisuunnitelmaa. Kertun kanssa aletaan ensi viikolla ketjuttamaan EVL-liikkeitä, ja liikkurointia pitää ottaa jo kovaa kyytiä mukaan. Pitää muistaa tehdä liikkuroituja treenejä niin, että palkka yhtäkkiä tuleekin, ettei se liikkurointi aina tarkota sitä, että pitää tehdä pitkää pätkää ilman palkkaa. Eteentulojen treenaamista jatketaan samalla taktiikalla, kun tämä kerran näyttää toimivan. Pitää myös alkaa valmistautumaan siihen, että luokka tehdään kahdessa osassa. Pitäisi taas itelleni paloitella kaikki EVL-liikkeet pieniin osiin, ja katsoa kuinka moni osa meillä kusee. Eihän me 300 pistettä kisoista odotetakaan, mutta on se hyvä nähdä konkreettisesti että kuinka paljon on vielä tekemättä.
PS. Jos joku haluaa antaa kodin aktiiviselle pikkuaussielle, niin käykäähän kattomassa tämä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti