Mitä tästäkin päivästä opittiin?

Tänään oli taas vaihteeksi melkosen surkiat tokotreenit. Tulevaisuutta varten pistetään muistiin, ettei enää ikinä mennä treenaamaan suoraan töistä väsyneenä, nälkäisenä ja kiukkuisena. Koirat oli taas tänään fiksuja ja päteviä, omistaja ei.

Ensin alotettiin Kertun kanssa. Viime treeneissä ongelmaa on tuottaneet varsinkin merkit, joten lähdettiin niistä liikkeelle. Kerttu teki nyt tosi kivoja merkkejä. Pysähtymispaikka voisi olla toki parempikin, mutta ei jäänyt koomaailemaan vaan meni laukalla loppuun saakka. Tehtiin sitten myös ruutua kokonaisena ja osissa, eikä mitään suurta ongelmaa ollut siinäkään. Pikkusen enempi voisi aina tehdä ruudun paikkaa hiovia treenejä, ja maahanmeno ruudussa saisi olla nopeampi. Kuitenkin ihan yllättävän hyviä ruutuja tuli.

Zetan ongelmana on ollut viime viikolla maahanmenot. Otettiin nyt vähän zetaakin, ositettuna ja kokonaisena. Maahanmenot hitaat, mutta ei arvo asentoja, vaan kuuntelee mitä sanotaan. Sitten otettiin vielä luoksari (hyvin Kerttumainen, stoppi saisi olla terävämpi, maahanmeno teknisesti nopeempi), ja vaihdoin koiraa.

Nuutin kanssa tehtiin ruutua, luoksaria ja seuraamista. Seuraaminen on oikeesti parantunut nyt talven aikana, ei enää edistä ihan hirveesti. Edelleen kyllä vähäsen, mutta temponvaihdoissa alkaa olla jo ihan hyvällä paikalla, eikä normikäynnissäkään enää paina ja häiritse kävelyä.

Sitten taas vaihdettiin koiraa, ja Kerttu pääsi takasin töihin. Otettiin ohjattua noutoa kaikilla kolmella kapulalla. Koira alkoi olla jo vähän väsähtäneen oloinen, niin en lähettänyt merkille, vaan vein sen sinne namin avulla. Alussa Kerttu olisi taas itse halunnut päättää, että lähtee vasemman puoleiselle kapulalle, kun itse olin lähettämässä sitä oikealle. Piti siis vähän avittaa, eli ite siirryin enemmän oikealle ennen kuin lähetin koiran. Pari kertaa tehtiin helpotettuna, sitten lähetys normaalista kohdasta ja koira oli taas hyvin kuulolla.

Ja taas on sheltti kumossa

Viimesenä piti vielä mennä säätämään kaukojen kanssa, ja pilata samalla koko treenit. Vaihdot oli hitaita, ja mulla meni hermot, ja Kerttu paineistu ja teki vielä hitaammin vaihdot. Siinä oli sitten noidankehä valmiina. Ite en jostain syystä viheltänyt ajoissa peliä poikki ja helpottanut tehtävää esim. riman kanssa, että oltaisiin saatu se onnistuminen ja muutenkin venähtäneet treenit pakettiin. Siinä vaiheessa kun tajusin riman laittaa takasten eteen ja ottaa vähemmän etäisyyttä, vaihdot oli hitaita ja takaset liikkui. Kerttuhan on niin herkkis (normitilassakin, mutta varsinkin juoksujen aikana), että sen kanssa pitäisi viimeiseen asti välttää tilanteita, missä se epäonnistuu, koska jos sillä menee joku liike epävarmaksi, siihen on tosi vaikeaa saada varmuus takasin. Hyvänä esimerkkinä esim. meidän tunnari. Kerttu tietää tasan mitä tehdä, mutta jos ei heti löydä omaa kapulaa, se menettää itsevarmuutensa ja alkaa napsimaan. Kertun kanssa pitää edetä Kertun vauhtia, tehdä semmosia harjoituksia mitkä onnistuu ja mennä pienin askelin eteenpäin, ja mua turhauttaa hirveesti että piti ihan turhaan hakea Kepelle epäonnistumisia ja epävarmuutta. Se kun ei sitä kestä.

Lopputreenienkään aikana en saanut Kertun mielentilaa yhtään kohoamaan, vaikka sitä kovasti palkkasin helpoista jutuista ja leikittiin paljon. Vire pääsi laskemaan, eikä se sieltä enää ylös tullut, ei edes loppupalkka hirveästi sytyttänyt. Ollaan oikeestaan aina lopetettu treenit hyvillä mielin, Kertulla on häntä heilunut pystyssä treenien loppuun saakka ja itsekin olen ollut treeneihin yleensä tyytyväinen, mutta nyt jäi huono maku suuhun molemmille. Eiköhän tässä loppuviikon aikana paljastu että missä ollaan otettu näiden treenien aikana takapakkia ja kuinka paljon, ja päästään vahinkoja korjailemaankin.

Ehkä seuraavan kerran sitä voisi jättää treenit väliin, jos oma veetutuskäyrä on yhtä korkealla mitä tänään. Jostain syystä piti mennä väkisin treenaamaan, kun treenisuunnitelma niin sanoi. Järkeä saisi kuitenkin vissiin käyttää, ja kyllähän sitä tietää, ettei ohjaajapehmeiden koirien kanssa kannata mennä treenikentälle tappelemaan, kun ei sillä ainakaan eteenpäin päästä.

No mutta hyvääkin löytyi treenistä, merkit, ruutu ja ohjattu näytti kaikki paremmalta mitä viime viikolla. Vähän pitää helpottaa nyt kaukoja lähitulevaisuudessa, että saisin sille taas selitettyä että mitä tässä haettiin. Otetaan taas vähän apuja sinne takajaloille, että ne pysyy paikallaan, ja aletaan treenaamaan lyhyellä matkalla vauhtia lisää. Muutenkin pitäisi saada ne kaksoiskäskyt kokonaan pois, eli ihan oikeesti tarvii ottaa askelta taaksepäin.

Kerttu ja Nuutti on kyllä vapaa-aikaakin saaneet viettää, oikeestaan aika paljonkin viimepäivinä. Jäät kantaa sen verran, että ollaan merellä käyty koirien kanssa ulkoilemassa nyt, kun on aurinkoisia kelejä ollut. Kamerakin on pitkästä aikaa ollut menossa mukana.

Kertulla on tosiaan nyt viikon verran ollut juoksut menossa, ja pitää sanoa ettei nuo kaksi ole pitkään aikaan leikkineet näin paljoa keskenään, vaikka ne aika paljon normaalistikin kisuaa. Nuuttia ilmeisesti vähäsen kiinnostaa hajut, kun se menee itsekin välillä hakemaan Kerttua leikkiin (normaalisti Kepe pyytää Nuuttia leikkimään niin kauan, että Nuulla menee hermot). Vähän Nuutilla alaleukakin väpättää kun on Kerttua haistellut, eli ihan tyytyväinen saa olla, että Nuun aikanaan vein kastroitavaksi. Vaikka nämä juoksut on olleet oikeesti aika helpot verrattuna edellisiin, niin pitäisi jossain vaiheessa alkaa miettimään Kertun lisääntymiselinten tulevaisuutta. Jos ei sillä pentuja tehdä, niin turhaanpa ne sillä on. Vaikka nämä juoksut ei nyt hirveesti harmaita hiuksia ole aiheuttaneet, niin olisihan se kiva kun ei enää tarviisi laskea että miten tulee juoksut ja millon päästään kisoihin ja niin eespäin.