Alotettiin Kertun kanssa. Kerttu sai käydä nostamassa lampaat karsinasta ja kuljetti ne laitumelle. Laitumella tehtiin kuljetuksia portilta pois ja portille. Kerttu teki töitä tosi kivasti, se on rauhottunut viime kerrasta selvästi. Enää sitä vauhtia ei ole ylipaljon, vaan se paimentaa pääasiassa aika asiallisella tahdilla. Portilta poispäin mennessä piti hyvin lampaat liikkeellä, ja portille päin mennessä oli edessä stoppina. Kuljetusten jälkeen laitettiin lampaat häkkiin, ja Kerttu taas toimi tosi nätisti. Se jäi häkin ovelle tosi nätisti odottelemaan, että saan portin kiinni. Hallinta lampailla alkaa olla aika loistavaa. Kerttu kuuntelee käskyjä ja noudattaa niitä hyvin. Kertaakaan ei tarvinnut sanoa että nätimmin pitäisi tehdä. "Kierrä"-käsky vaan pitää luultavasti vaihtaa uuteen, koska se on meillä tokossa merkin kierron käskynä.
Sitten otettiin Nuutti töihin. Nuutti oli alusta asti ihan elementissään. Se meni nostamaan lampaat häkistä ihan ilman ongelmaa, ja kun lampaat menivät portille, niin Nuutti hyvin itsevarmasti kävi hakemassa ne sieltä pois. Nuutinkin kanssa kuljeteltiin lampaita eri suuntiin, ja mun ei ihan hirveesti tarvinnut pyytää Nuuttia kiertämään, koska se piti omatoimisesti tosi hyvin huolta siitä, että lampaat kulkee mun mukana. Stoppina toimiminen on Nuutille selvästi vaikeempaa mitä Kertulle, kun Nuutti ei malttaisi. Loppuun ensin häkitettiin lampaat (Nuutti hoiti homman hienosti, ja oli hyvä portinvahti), ja sitten vietiin lampaat talliin. Talliin viedessä Nuutti malttoi hyvin kulkea mun kanssa lampaiden edessä, ja tallin ovella vähän väisti että lampaat pääsee sisälle. Jos jotain huonoa pitäisi Nuutin tästä pätkästä sanoa, niin haukkui jatkuvasti ja ajoi lampaat vähän liian lähelle mua. Mun oli välillä tosi vaikea kävellä mihinkään suuntaan, kun lampaat tuli päälle. Hallinta on myös huomattavasti huonompaa mitä Kertulla. Siinä, missä Kertulle voin vaan huikata käskyt, Nuutin kanssa pitää ihan tosissaan varmistaa että käskyt menee perille.
Toisessa pätkässä oli vähän vaikeemmat lampaat. Lauma oli vähän isompi mitä ensimmäinen, olisikohan siinä ollut ehkä kymmenen lammasta. Nämä lampaat oli edellisiä huonommin laumassa kulkevia, ja koira sai kyllä tehdä töitä ettei lammaslauma hajoa. Tästä laumasta löytyi myös iso pässi, mikä oli Kertulle vähän vaikee juttu.
Kerttu teki muuten tosi kivasti taas hommia. Nyt se näyttääkin jo paimennukselta, kun Kerttu hiippailee nätisti lampaiden perässä eikä juokse itseään ensimmäisen viiden minuutin aikana loppuun. Pässi vaan oli Kertusta hitusen pelottava eläin, joten sen komentamiseen Kerttu tarvitsi multa aika paljon tukea. Muuten Kertun kanssa paimentaminen alkaa olla mulle aika vaivatonta, koska koira on hyvässä hallinnassa eikä aja lampaita ihan mun jaloille. Kerttu on tosi kiltti lampaille, se kyllä vilauttaa hampaitaan jos aletaan vastaan sanomaan (minkä se saa tehdäkin), mutta muuten se on aika lammasystävällinen paimen eikä turhaan stressaa lampaita.
Nuutilla ei ollut mitään ongelmaa pässin kanssa. Nuutti oli hirveän itsevarma, ja laittoi pässiinkin liikettä, ja uskalsi komentaa vaikka vähän pässi kuopikin etujalallaan. Vielä viime kesänä Nuutti hajoitti tämänkokoista laumaa, mutta nyt piti kyllä tosi hyvin lampaat yhdessä sumpussa. Kuljettaminen onnistui, ja Nuutti teki taas melko omatoimisesti töitä. Hyvin se sai porukan häkkiin, ja talliin kuljetus onnistui yllättävän mukavasti.
Edistystä on tapahtunut molempien koirien kanssa. Kerttu alkaisi olla jo tosi hyvä, jos sillä olisi vähän enemmän rohkeutta ja itsevarmuutta lampailla. Nuutti on niin hyvä, etten olisi mitenkään uskonut että mikään sheltti osaisi noin hyvin paimentaa. Kunhan laitumet saadaan kunnolla sulamaan, lähdetään molempien kanssa treenaamaan kisaratoja. Paimennuksen esikokeet olisi syyskyyn alussa, sinne olisi tarkoitus mennä molempien koirien kanssa.
Löysin netistä videonpätkät Nuutin ja minun ensimmäiseltä paimennuskerralta, josta on aikaa kulunut jo melkeen viisi vuotta. Nuutti oli tuolloin alle vuoden ikäinen. Tämmöistä oli meno silloin:
Meillähän oli tässä välissä monen vuoden paussi, mutta edistystä on aika hurjasti tapahtunut. Onneksi. Enää meillä ei paimennus ole ihan tuommoista päättömästi lampaiden seassa juokemista, vaan alkaapa jo muistuttaa työntekoa. Jopa itse olen vähäsen oppinut jo hengaamaan tuolla lampaiden keskellä, ihan yhtä ulapalla en ole enää mitä nuissa videoissa.
Huomisesta lähtien aletaan taas stressaamaan tokokisoja. Niihinkin on enää vain pari viikkoa aikaa. Pitäisköhän ehkä alkaa treenaamaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti