Taas tokoa (ja vähän muitakin lajeja)

Marraskuun kisat alkaa tulla kovaa vauhtia lähemmäksi, enkä ole vieläkään varma että onko Kerttu kisavalmis. Musta tuntuu että ollaan jouduttu niin paljon treenaamaan yksittäisiä treenejä, että palkattomuus on jäänyt taas harjoittelematta. Ja jostain syystä olen niin saamaton tilaamaan koiralle hierojaa, että koiran lihasjumitkin estää treenaamista tosi paljon (esim. seuraaminen, kaukot ja zeta on ihan mahdottomat treenata jumiutuneella koiralla, ja ylläri vaan ne kaikki on sellaiset liikkeet, mitä meidän pitäisi treenata). Tai no, olen sentään saanut aikaseksi soittaa hierojalle, mutta hieroja onkin saikulla. Nyt pitäisi sitten keksiä jostain uusi hieroja, ja vielä sellainen jolle ei jouduttaisi viikkokaupalla odottelemaan aikoja. Siihen asti Kerttu joutuu pitämään öiden yli BoT-loimea.

"Vitsit että treeneissä onkin kivaa!"

Uusista liikkeistä olen yrittänyt treenata nyt ruudun merkitöntä merkkiä. Koko hommasta on nopeesti tulossa mun inhokki, koska se ympyrään osuminen on ihan puhdasta tuuripeliä. Kepekin lähtee hyvin, etenee kohtuu suoraan, mutta sitten pysähtymiskäskystä tekee niin laajan käännöksen, että onkin ympyrän ulkopuolella. Äääh, melkeen mielummin ottaisin metallihyppynoudonkin takaisin, sen onnistuminen ei sentään ole tuurista kiinni. Ehkäpä tuota käännöstä saisi hiottua pienemmäksi apparin avulla, pitää ainakin kokeilla. Mutta jos se ykkönen jää siitä kiinni, ettei koira osu ympyrään koska tekee pysähtyessään liian ison käännöksen, niin voin sanoa että turhauttaa ja kovasti.

Onneksi sentään toinen uusi liike, se kiertonouto, menee Kepen kanssa hyvin. Istuminen on vaan vielä treenauksen alla.

Kertun uusi heijastinpanta. Nuutille tein samanlaisen, paitsi sini-mustan.

Luoksarin stoppia ollaan nyt treenattu paremmaksi peruuttamalla. Treeniä vaatii edelleen, mutta suunta voisi olla oikea.

Ohjatussa Kepe menee aina hyvin kapulalle, mutta on alkanut arpoa että ottaako vierasta kapulaa suuhunsa. Tunnari on hyvä. Kaukoja, zetaa ja seuraamista ei tosiaan ole pahemmin otettu.

Ollaan me vähän rally-tokoakin treenattu, tai siis yksissä treeneissä käyty. Treenin aiheena oli käännökset, mitkä ei Kepen kanssa vaikeuksia tuottaneet. Kertun mielestä oli huippua, kun palkka tuli aina niin helposta jutusta. Seuraavat treenit jää taas töiden takia pois välistä.

Aksassakin ollaan käyty vaikka polvi on edelleen paskana. Tehtiin perjantaina ihan vaan keppikulmia ja muutaman esteen ratoja. Jostain syystä Kepe meinasi lopettaa useampaan otteeseen kepit kesken, eli pitää vissiin niitäkin muistutella. Keppikulmat meni ihan hyvin, paitsi ihan avoin kulma on sille vaikea. Huomasin myös ilmottautuneeni ratatreeniin viikon päästä, enkä yhtään tiedä miten siitä tuon jalan kanssa selvitään. Huonosti, luultavasti.

Nuutti on edelleen hoidossa, ja on alun jälkeen ollut kuulemma hyvinkin tyytyväinen elämäänsä. Oikeestihan sille tuommonen paikka keskellä ei-mitään olisi justiin omiaan, kun ei tarvii mitään pelätä, ei tarvii olla yksin ikinä ja saa ulkoilla niin paljon kun jaksaa. Kovasti se yrittää olla Wäinön kaverina, ja Wäinökin on melko kivasti sen hyväksynyt taas omaan porukkaan kuuluvaksi. Vähän on vielä kysymysmerkillä että tuleeko Nuutti kotiin lokakuuksi. Pysyvästi se ei tänne tule ainakaan ennen kun pystyn sitä lenkittämään, mutta lokakuuksi porukoille on tulossa myös mun siskon koirat, ja Nuutti on ollut välillä vähän ärripurrina niille. Tämä yhden koiran kanssa eläminen on kyllä ollut älyttömän helppoa ja vaivatonta. Stressitaso on tippunut ainakin puoleen, ja Kerttu on elämäänsä tyytyväinen vaikka liikunnan määrä onkin nollassa (kunhan pääsee juoksemaan irti ja treeneihin). Onhan Nuutti toki aina tervetullut takaisin kotiin, mutta kyllä mulla on sellanen fiilis, että se pärjää paremmin maalla mitä kaupungissa.