Koska halli oli meitä lukuunottamatta tyhjä, päätettiin ottaa kenttien välistä mellakka-aitoja pois ja treenata oikeilla matkoilla.
Kerttu sai luvan aloittaa. Aloitettiin ruudulla. Sen lisäksi että eteenmeno tuntuu olevan vähän tuuristaan kiinni, on Kerttu myös alkanut itse ruudun kanssa höpöttämään. Ei siis välttämättä mene ruutuun, vaan kääntyy ennen ruutua. Tätä ongelmaa on todennäköisesti edesauttanut hallikausi, jossa matkat on aina liian lyhyitä. Nyt otettiin kuitenkin koko matkalla, ja vein targetit ruudun takaosaan ja eteenmenoympyrän taakse. Aluksi tehtiin ihan vaan sitä treeniä, että kysyin Kertulta että missä eteen, ja kun Kerttu katsoi eteen se sai palkan. Eteen se lähti tosi hyvällä vauhdilla ja tosi suoraan, pysähtyi hyvin, ja lähti hyvällä vauhdilla myös ruutuun. Ennen ruutua hidasti aika paljon, mutta meni kuitenkin loppuun asti. Palkkasin Kertun ruutuun, otin eteenmenotargetin pois ja otettiin toinen eteenmeno. Se oli ainakin yhtä hyvä mitä ensimmäinenkin, joten Kerttu pääsi välipalkalle ja levähtämään.
Iltalenkilläkin alkaa olla jo valoisaa |
Kolmannella pätkällä tehtiin zetaa. Jennin tutut olivat tehneet zetaa peruuttaen, joten mekin haluttiin kokeilla että miten se onnistuu. Hirveen kivasti Kerttu tajusi tehdä jäävät myös peruutuksesta, mutta se itse peruuttaminen oli vähän vinoa. Eipä sitä ole huomannutkaan kun ilman tötteröitä on peruutellut, mutta suunta oli aika reilusti takaoikealle. Siihen siis pitää alkaa kiinnittämään huomiota.
Viimeisellä pätkällä oli kiertohässäkkä. Otettiin tahallaan vähän pidemmällä estevälillä. Kerttu lähti tosi hyvin kiertoon, istuminen kierron jälkeen hyvä, mutta sitten se taas päätti että kumman kapulan se haluaa hakea eikä se enää siinä vaiheessa mua kuuntele. Kyllä se pysähtyy kun käsketään ja ohjautuu toiselle kapulalle, mutta turhia virhepisteitä ne semmoset. En tiedä mitä mun pitäisi tehdä, että se pysähdyttyään malttaisi kuunnella käskyt eikä vaan päättää että tällä kertaa taidankin hakea oikean kapulan.
Mutta siis onnistuneet treenit oli, ja koiran vire oli koko ajan hyvä. Käytiin Kertun kanssa vielä puolitoista tuntia metsikössä, ja Kerttu yritti melkeen koko lenkin tarjota mulle keppiä mitä heittää. On se jännä, niin monta sataa euroa mulla on hukkunut koirien leluihin, ja silti parhaat lelut ikinä on mahdollisimman iso (ja vaarallinen) keppi tai mun hanskat.
Kerttu on nyt tähän asti ollut nappularuualla siitä lähtien, kun jouduin sairaalaan. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että se on pakko siirtää takaisin raa'alle, Kerttu nuolee tosi paljon omia jalkojaan ja sohvaa, joten vähän veikkaisin että sitä närästää. Lisäksi se on paskonut noin neljä kertaa päivässä edelliseen kerran päivässä -tahtiin verrattuna. Myös nestettä menee nappularuualla huonosti, koska Kerttu ei suostu syömään napuja jos seassa on vettä tai jos ne on turvotettu, vaan siinä tapauksessa Kerttu alkaa hautaamaan kuppiaan. Aloin vähän jo huolestumaan tummasta virtsasta, joten päätin että se on vaan siirryttävä takasin raakaruokintaan. Sinkkitablettejen murskaaminen on vielä vähän vaikeaa kun tuo vasen käsi ei toimi, pitää katsoa että saisikohan jostain jauhemaista sinkkiä. Kaikki muut pakolliset lisät on onneksi joko nesteenä tai jauheena.
Kerttu on myös alkanut taas läähättämään paljon. En tiedä että johtuuko mahaongelmista vai alkaako jo olla sen verran lämpimät ilmat että Kertulla on jo vähän vaikeaa. Kyllä se ison osan ajasta kotona viettää viilennyspatjan päällä. Nyt se pitäisi sterkata, aika pitää varata kunhan tiedän taas että mihin asti olen saikulla, mutta voi olla että tänä kesänä vilkaistaan myös sydämen tilanne. Wäinön sydänlääkäri oli kyllä viime syksynä sitä mieltä, ettei tuo Kertun läähättely sydänperäiseltä kuulosta, mutta alkaahan se vähän huolettaa kun toisella on jo nyt vaikea olla eikä kesä ole vielä alkanutkaan. Ulkona ja hallissa treeneissä ei Kertulla ole mitään ongelmaa, jaksaa juosta vaikka tunteja putkeen, mutta sisällä välillä on vaikeaa. Jospa tuo nyt vähän tasottuisi kun saadaan viljat ja muut hiilarit pois sisuksista.
Kerttu ja Kertun viilennyspatja |
Meillä kanssa Lysti läähättelee jo nyt, mun mielestä ihan selvästi kuumuutta. Välillä oon itekin miettinyt tuota sydäntä, mutta ei siitä peruslääkärit ole mitään löytäneet, ja toisaalta läähätys ajoittuu aina rasituksen ajalle tai sen jälkeiseen aikaan ja vaikuttaisi nimenomaan kuumuuslähätykseltä. Tämän seurauksena oon kyllä miettinyt josko lyhentäisi tuota hillitöntä tukkaa vähän kesäksi... Toivottavasti Kertulla ei ole mitään vakavampaa!
VastaaPoistaEn kyllä välttämättä usko että se sydänperäistä olisi, koska ei tuo muuten oireile, ei yski tai mitään. Ei vaan siedä rasitusta kuumassa, eikä tosiaan tarvii olla montaa lämpöastetta kun hakeutuu viilennyspatjalle. Ja kesäsin ei oikeen pysty treenaamaan kunnolla esim. tokoa, koska ei vaan jaksa pitkää suoritusta (onneksi ei ole pk-koira, koska ei voida ulkokentillä kisata). Jännä sinällään, ettei agilityn kanssa ole niin ollut ongelmaa. Kertun kasvattajakin sanoi että joillain ausseilla vaan on tätä ongelmaa, ilman että siihen mitään terveysongelmaa liittyy. Minä vaan välillä oon hitusen hysteerinen omien koirien terveyden kanssa. :D
PoistaKertultakin lähtee tukka kesäksi, vaikkei sitä paljoa olekaan. Pääsee kuitenkin viilennystakki vaikuttamaan paremmin kun ei ole tuota turkkia niin välissä.