Hannu 5 kk ja tokokatsaus

Tänään tuli Hannulle ikää 5 kk. Korkeutta kakaralla on noin 44 cm, ja painoa karvan verran alle 16 kiloa. Aika isokokoinen poika siis, vaikka veljeään huomattavasti pienempi. Yhteistyö niin kentällä kuin kentän ulkopuolella menee koko ajan parempaan suuntaan, ja se ensimmäinen adjektiivi mikä tästä tulee mieleen on hauska. Hannu on tosi kiltti perusluonteeltaan, mutta oman säväyksen tuo terävyys ja kova vahtivietti. Terävyyttä ja vahtiviettiä onkin vaikka muille jakaa, välillä tuntuu että varsinkin terävyyden kanssa Kerttu jää kakkoseksi. Edelleen Kerttu hoitaa pääasiassa vahtijutut kotona, mutta Hannu vahtii sitten hallia, kenttiä yms. mitä ei tarviisi vahtia ja mitä Kerttu ei niin vahdi. Toisaalta Kerttukin vahti niitä pienempänä,  että ehkäpä tuo Hannultakin ajan kanssa jää pois.

Hihnassa Hannu menee kivasti, kunhan se on yksin mun kanssa liikkeellä. Silloin ei räyhätä koirille eikä pahasti vedetäkään. Sitten jos on Kerttu mukana, niin ei ihan yhtä kivasti mene, kun Kerttu suojelee pentua ja Hannu ottaa mallia. Se onkin kun hermolomalle pääsisi kun ottaa vain toisen koiran mukaan ja jättää toisen kotiin. Välillä tulee ihan nättejä ohituksia kyllä molempien kanssa.

Edelleen Hannu on melko varautunut toisia koiria kohtaan. En vaan ymmärrä miten, kun sitä on niin paljon sosialistettu ja se on niin erilaisten pentujen kanssa leikkinyt eikä ikinä ole mitään sattunut. Ehkä tässä käy niin että Hannustakaan ei kasva mitenkään koirasosiaalista tyyppiä. Tai mistä sitä tietää, että onko tämä jotain varhaismurkkuilua vai mitä.

Näyttelytreeneissä käytiin toisenkin kerran. Aika kivasti se käyttäytyi, vähän tuli pörinöitä muita koiria kohtaan mutta ne jäi heti kun ruvettiin touhuamaan.

Ja se äänen käyttö. Alkuun mietin että tuleeko tästä ikinä mitään, kun se ääni kuului joka tilanteessa. Oli hirveän vaikea kuvitella että sen joskus saisi hiljaiseksi, kun tuntui että ei se edes itse huomaa sitä ääntelyään. Mutta ihme on tapahtunut, ja Hannu hiljentynyt! Ainoa että saattaa pikkasen piipata kun odottaa että saa kapulan, mutta katsellaan jos saataisiin sekin ääntäminen pois. Arjessa vähän komentaa haukkumalla.

Hannun kanssa siis ollaan treeneissä eniten kiinnitetty huomiota ääntämiseen, ja pari ekaa kuukautta treenit menikin pelkästään siihen, että ääni jäisi pois. Nyt kun tilanne on ääntämisen kannalta ihan kiva, ollaan päästy ihan oikeasti treenaamaan. Tässä siis liikkeet, ja missä me ollaan menossa:

Paikkamakuu: Ollaan tehty paikallaoloja lähinnä istuen, jolloin pentu pysyy ihan hyvin lyhyitä aikoja niin että olen reilun kymmenen metrin päässä. Makuuta ollaan tehty vain niin, että liikahdan vähän viereltä. Makuulle menossa tarvii käsiavun.

Seuraaminen: Muutamaa askelta ja käännöksiä ollaan tehty. Ilman käskyä seuraa varmaan sellaista 10-15 metriä (esim. lenkillä), mutten vielä treeneissä pyydä kuin ehkä viittä askelta. Paikka on hyvä, käännökset on hyvät ja kontakti pitää lyhyillä matkoilla. Erikseen tehdään kontaktikävelyä.

Liikkeestä maahanmeno: Tarvii käsiapua maahanmenossa. Ei olla yhdistetty seuraamiseen.

Luoksetulo: Malttaa odottaa, tulee ihan kivalla vauhdilla. Loppua ei olla tehty.

Kapulan pitäminen: Pitää ehkä sekunnin. Ääni saattaa karata. Ottaa mielellään  kapulan suuhun mutta kiireesti sen pudottaisikin.

Kaukot: Ollaan tehty ihan läheltä i-m-i-vaihtoja, mitkä on Hannusta aika helppoja. Pompputaktiikalla otettu i-s-vaihtoa ja vähän myös s-i-vaihtoja.

Estehyppy: Ei olla tehty, mutten usko että tulee ongelmaksi.

Liikkeestä istuminen: Kaikista paras Hannun jäävistä. Ei tarvii ylimääräisiä käsi-/kroppa-apuja. Ei olla vielä seuraamiseen yhditetty.

Liikkeestä seisominen: Myös ihan hyvällä mallilla, mutta tarvii käsiapua.

Merkin kiertäminen: Hyvin vähän ollaan otettu, tarvii kroppa-apua että lähtee.

Ruutu: Ensin ajattelin opettaa kosketusalustalla, mutta Hannu ei oikeen vauhdilla alustalle mene, joten vaihdettiin leluun ja namialustaan. Niillä toimii, kovaa kiirettä menee ruutuun. Jonkin verran on hahmottanut jo ruutua, koska välillä menee sinne itsekseen. Ja kaikki ääntely on jäänyt pois, vaikka kova kiire namialustalle onkin.

Tunnari: Ihan kivasti jo haistelee kapuloita, ja tietää mitä sieltä etsitään. Verkko on vielä päällä.

Siinäpä ne oli mitä Hannu on opetellut. Kovasti tykkää touhuta, ja on ihan onnessaan kun pääsee halliin. Tekisi mielellään pitkiäkin treenejä, mutta yritän muistaa laittaa kellon soimaan viiden minuutin päähän merkiksi koiran vaihdosta. Muiden koirien kanssa ollaan treenattu aika vähän, mutta ei kiinnitä huomiota toisiin koiriin jos työt on kesken. Palkkautuu namilla (ja on tosi ahne) ja leikkii myös tosi kivasti. Jos saadaan ääni pysymään pois niin siitä voi tulla ihan kiva tokokoira.



Kertulla olisi seuraava tokokoe katsottuna marraskuulle, ja se onkin sitten KV-koe. Paljon on kumminkin tehtävää ennen sitä.
Paikallaolot: Ei olla otettu koko kesänä, mutta kohta sen taas huomaa että vieläkö ahdistaa. Muutenhan tuossa ei hirveesti ongelmaa ole, mutta se ihminen siellä takana on Kertulle aina ollut vaikea, siitä lähtien kun se kolme vuotta sitten avoimen kaukoja treenatessa säikähti liikkurin äkkiliikettä. En olisi uskonut että se näin suureksi ja pitkäaikaiseksi ongelmaksi koituu, mutta niin vaan kävi, herkkä tyttö kun on. Kevään aikana on mennyt kuitenkin parempaan, joten toivoa on vielä.

Seuraaminen: Menee kokonaan uusiksi. Kontakti tippuu, poikittaa, on väljä, aukeaa oikealle käännöksissä... Ollaan nyt avustamalla otettu ihan lyhyttä pätkää.

Zeta: Jostain syystä viime treenissä tuli kolme hienoa seisomista. Ollut vähällä treenillä, pitää ottaa taas treenisuunnitelmaan.

Luoksari: Se on parantunut! Se pysähtyy! Toki voi olla että kisoissa ahdistaa eikä voi mennä ekalla maahan ja eikä malta pysähtyä kun pitää päästä mamman luo, mutta ainakin treeneissä pelaa. Ja meillä on 2½ kuukautta aikaa hioa sitä paremmaksi.

Ruutu: Vähän siinä ja siinä. Eteenmeno onnistuu välillä, välillä ei. Välillä lähtee heti ruutua kohti. Musta tuntuu että viime treeneissä sain sen miettimään ihan sitä, että mitä tässä pitääkään tehdä. Vauhti ruutuun juostessa huono, pitää juoksuttaa ruudun läpi ruualle tai lelulle.

Pikkutyttö korkeiden asteiden välissä

Ohjattu: Ei pitäisi olla mitään ihmeitä, jos malttaa kuunnella käskyn. Välillä tykkää päättää itse kumman kapulan hakee, mutta tässä ohjatussa ei ihan yhtä paljon mitä siinä toisessa.

Kiertohärdelli: Kiertoa ollaan yritetty hioa tiiviimmäksi, kun kaarrattaa melkoisesti. Stopit yleensä onnistuu, mutta tosiaan tässä päättää itse että kumman kapulan haluaa hakea.

Tunnari: Ei pitäisi olla mitään ongelmaa, paitsi että palauttaessa pitää kapulaa huonosti.

Kaukot: Nyt taas vähän on takajalat stepanneet, mutta ne saadaan varmaan ihan muistuttelulla pysymään taas paikallaan.

Kerttu kuitenkin tekee hyvällä fiiliksellä, ja se onkin se mihin pyritään.

Kerttu kävi myös tottista treenaamassa. Otettiin hyppynoutoa (n. 70 cm) lelun kanssa ja kapulalla tehtiin A:ta. Kerttu on niin tottunut että vinot heitot palautetaan hypyn kautta että oli tulossa hypyn yli kapulan kanssa. Huomasi sitten kyllä estettä lähestyessä että joo ei, tää taitaa olla pikkasen turhan korkea. Oli meillä ensimmäinen kerta tälle kesällä kun tottiksia otettiin, ja ihan hyvin oli asiat mielessä. Tarviiko sitä sitten useammin treenatakaan?