Aksaa pitkästä aikaa

Kertun sterkasta on kuukausi, ja agilitykentille on päästy palaamaan. Pari kertaa ollaan aksaa menty, ja poikkeuksellisesti olen itse ollut puikoissa. Kivaahan se on välillä itsekin aksata, varsinkin kun koira on noin äärimmäisen kiva ohjata.

Aloitettiin viikko sitten pikkurimoilla. Ratakin oli aika helppo, joten oli ihan kiva sillä aloittaa, kun meillä molemmilla oli pitkät tauot takana. Ajattelin ensin että kun koira ei ole melkeen kuukauteen päässyt aksaamaan, että se ei kyllä mitenkään pysy käsissä, mutta väärässä olin. Tyttö oli oikeen kilttinä ja kontaktitkin otti hyvin.

Tällä viikolla mentiin medirimoilla. Rata oli pikkasen haastavampi, paljon takaakiertoja. Kepe oli tosi kivasti kuulolla, otti taas kontaktit ja hakeutui tosi kivasti kepeille. Takaaleikkaus kepeille ei jostain syystä nyt pelannut, joten piti tehdä valssi. Kerttu myös irtosi aika kivasti, ei hirveästi haitannut vaikka itse en pysynytkään Kertun matkassa. Pikkasen on katseltu kisakalenteria syksylle, mutta mitään ei voi varmaksi vielä sanoa kun en yhtään tiedä että miten jatkot noin niinkun töiden kannalta menee. Nyt kuitenkin näyttää siltä että voi olla että jopa loppuvuosi ollaan kotona kun käsi on ottanut sen verran takapakkia, joten olisi ainakin aikaa Kertun kisata jos vaan koira pysyy kunnossa.


Keeku on treenannut myös rally-tokoa. Tänään otettiin ratatreeniä joku VOI-kisarata, ja ihan hienosti meni. Yksi uusinta, koska itse olin myöhässä. Tehtiin myös vähän takapäätreeniä oikealla puolella. Syksyllä on varmaan kisattava tässäkin lajissa. Pitäisi saada käytösruutu kuntoon, mutta se on niin ärsyttävä treenattava kun vaan olla ja voi.

Koirat olivat viikonlopun hoidossa vanhemmillani, kun itse kävin toisella puolella Suomea juhlistamassa kaverin häitä. Kerttu oli pikkasen ilkeä Wäinöä kohtaan, pariin otteeseen jopa päälle kävi. Kerttuhan ei onneksi käytä hampaita joten fyysistä vahinkoa ei sattunut, mutta kyllähän tuommoinen käytös Wäinöä stressaa. Se raukka kun ei osaa yhtään käsitellä vastoinkäymisiä vaan menee sellaiseen stressitilaan, että nuolee omia jalkojaan varmaan puoli tuntia eikä siihen saa kontaktia. Pappa-parka. Wäinöllä on tälle syksylle edessä sydämen ja keuhkojen kontrolli, kun se on vähän enemmän alkanut yskimään. Hirveän stressaavia nuo vanhan koiran lääkärikäynnit, kun ei ikinä tiedä että mikä niistä jää viimeiseksi. Toivottavasti saadaan yskä kuntoon. Wäinö kuitenkin jaksaa edelleen lenkkeillä kymmenen kilometrin lenkkejä, että ei se mikään raihnainen vanhus ole.


Hannukin oli hoidossa vähän hätää kärsimässä, kun sheltit ei sitä kerta kaikkiaan jaksaneet. Hannu on kovin kiltti poika ja yrittää parhaansa ja mielistelee, mutta sheltteihin ei tuommoinen käytös tehonnut.

Hannun kanssa ei olla oikeen treenattu. Vähän semmoista treeniä missä saa palkan kun on hiljaa. Pitää varmaan enemmän  treenailla sitä, sitten vasta alkaa ottamaan liikkeitä kun se kuono pysyy ummessa. Muutenhan Hannnu sulautuu koko ajan paremmin meidän pieneen laumaan, ja arkikäytös alkaa myös olla jo ihan kivaa. "Jätä"-käsky tuntuu olevan ihan hyvällä mallilla. Hirveän kiltti ja suloinen otus se on, ja kunhan me saadaan tuo ylimääräinen vahtiminen vähemmälle niin tuleehan siitä hyvä. :) Iso jätkä se alkaa jo olla, ja sisäsiisteys on hyvällä mallilla. Välillä muistaa pyytää ulos, välillä kuitenkaan ei.