Näyttelytreeneissä käytiin Hannun kanssa tosiaan ensimmäistä kertaa viime viikolla. Lähettiin ihan sen takia, kun Hannu näyttää vähän olevan epävarma vieraita koiria kohtaan, ja tuleepa siinä sitä vieraan ihmisenkin kohtaamista. Hannu oli oikeestaan aika pätevä. Juostessa se yritti napata mun jaloista kiinni, mutta muuten oli alkuhaukkumisen jälkeen oikeen fiksua poikaa. Oppi se aika kivasti seisomisen alkeetkin yhden treenin aikana. Meillehän tuo juokseminen ja seisominen on vähän toisarvoisia juttuja näissä treeneissä, ja se sosiaalisuusaspekti on se mitä harjoitellaan, ja hienosti Hannu antoi vieraan kopeloida eikä alun jälkeen välittänyt muista koiristakaan.
Hannu on treenannut myös tokoa, ja Hannu on ollut hiljaa! Vähän semmoista pientä vikinää saattaa välillä päästä, mutta se on hyvin vähäistä, eikä yhtään niin huolestuttavaa mitä se alun piippaus. Hiljenemisestä johtuen ollaan saatu nyt myös treenattua joitain liikkeitä eteenpäin. Jännää sinänsä että pisimmällä on liikkeestä istuminen. Hannu siis istuu liikkeestä ilman käsiapua, mutta seuraamista ei olla otettu vielä mukaan (koska seuraamista ei olla kunnolla opetettu). Muitakin jääviä ollaan otettu, niihin tarvitaan kyllä vielä paljon apuja. Paikallaolot onnistuu hetkisen aikaa, muutama askel seurataan, kaukoja ollaan tehty (i-m-i ja i-s) hyppytaktiikalla. Ruutua ollaan tehty namialustalla. Kosketusalustaa Hannu osaa käydä läppäämässä tassullaan (on osannut 8-viikkoisesta), mutta ei tajua että kosketusalustallekin voisi juosta. Namialustalle kipittää oikeen hyvää vauhtia. Tunnarista on selkeesti jo jonkinlainen käsitys ja ollaan otettu jopa meidän inhokkia, kapulan pitoa. Kapulan pito on siitä puolesta ollut meille vaikea, että Hannulta ääni pääsee todella helposti. Oon siis naksutellut sitä, mutta jos Hannu ei saa heti palkkaa siitä kun hampaat koskee kapulaan, mutta jos olen enemmän vaatinut niin sitten rupeaa kuulumaan piippausta. Tässä on auttanut hetsaus, ja jännää kyllä että jos hetsaan niin Hannu ei ääntele. Hetsaamalla se myös ottaa paremmat otteen kapulasta. Pitkä tie on vielä edessä tämän liikkeen kanssa (koska yleensäkin vihaan noudon opettamista), mutta nyt ollaan saatu kuitenkin sitä vähän etenemään.
Kerttu oli viikolla pari päivää treeneissä aika tahmea. Siihen kun lisätään tiheä pissaaminen ja se, että Kerttu ei enää yhtä paljoa paininut Hannun kanssa mitä normaalisti, niin ehdin taas säikähtää että pissiitti tuli takaisin. Nappasin näytteen, jossa kumminkin kaikki ok, paitsi pH on matalahko. Kerttu ei varmaan juo paljoa, kupista kyllä katoaa vesi mutta pentu siellä käy useasti, joten tein nyt niin että annan Kertullekin päivällä ruokaa ja sen sekaan paljon vettä, ja iltaruokaankin reipas loraus nestettä. Nyt ainakin näyttäisi siltä että neiti olisi piristymään päin, ilmeisesti se oikeesti juo niin vähän että pääsee kuivumaan. Pitää siis lisätä reilusti vettä ruokaan, kun ei kerta vesi paljaaltaan maistu. Vähän samantyyppistä ongelmaahan meillä oli keväällä, kun Kerttu söi napuja. Napujen sekaan ei voinut edes vettä laittaa, kun Kerttu rupesi hautaamaan kuppia.
Tahmeudesta huolimatta rallytreenit Kerttu veti teknisesti hyvin. Ero vaan oli iso normaaliin, kun normaalisti mun pitää Kerttua temputtaa aluksi että saan sen kuulolle kun olisi liikaa vauhtia, nyt sitä piti vähän temputtaa että sain sen dieselin käyntiin. Kyllä se patukan avulla sitten vähän heräili, mutta normaalista oli kaukana. Keskiviikkona käytiin ulkona treenaamassa, mutta Kepe oli kuin olisi tervassa liikkunut, joten pidettiin torstai vapaata ja perjantaina mentiin hallille. Hallilla oli taas oma itsensä. Hiottiin merkinkierron kaarta pienemmäksi, ja vieressä oli häiriöruutu. Kerran oli menossa merkin jälkeen väärällä kapulalle. Seuraamista tehtiin lyhyissä pätkissä paljolla palkalla (tarkoitus olisi opettaa seuraaminen kokonaan uudestaan toiselle sanalle, nyt se on niin huonoa kun on väljää ja on poikittamista). Liikkeestä jäävät tehtiin, vähän jumpattiin kaukoja ja otettiin loppuun luoksari. Stoppi alkaa jo treeneissä toimia kohtuudella. Nyt vaan pitää alkaa ajamaan sitä sinne koiran selkärankaan, että pystyy pysähtymään myös kokeessa vaikka vähän on inhaa olla niin kaukana äiskästä. Tänään tehtiin zetaa, tunnaria sadalla kapulalla ja luoksetulon stoppi vähän ylipitkältä matkalta, ja stoppi edelleen toimi.
Viime viikonloppuna käytiin taas katsomassa miten Nuutti ja Wäinö jaksaa. Ilmeisen hyvin jaksoivat molemmat. Wäinö oli ihan villissä, hyppi sohvan käsinojilta lattioille eikä meinannut rauhoittua ollenkaan kun hällä oli niin kivaa. Eikä yskittänyt. Sydänkontrolliaikaa en ole sille vielä varannut, mutta syksylle pitäisi varata.
Nuutti pääsi aussikoiden kanssa uimaan, Wäinö jätettiin pois matkasta kun sitä ei kuitenkaan uiminen kiinnosta, ja neljää koiraa on hitusen haastava taluttaa kun kolme räyhää vastaantuleville koirille ja yksi melkein 15-kiloinen pennunryökäle yrittää tappaa itsensä auton alle. Kerttu ja Nuutti molemmat uivat, ja varsinkin Kertulla tuntuu olevan superkunto kun ei se näyttänyt mitään väsymisen merkkejä. Hannukin vähän kasteli varpaitaan. Nuutissa vaan on sitä karvaa niin järjettömät määrät, että kun käydään uimassa niin loppuillan saa sitten puhallella koiraa kuivaksi.
Sunnuntaina kotiin palattua lähdettiin Hannun ja Kertun kanssa merelle. Päivä oli kylmä ja melkein syksyinen, mutta koiria ei hirveästi haitannut. Leikittiin rantavedessä, en vienyt edes Kerttua syvemmälle uimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti