Aussiet Hannu ja Kerttu: Motivaatio-ongelmia

Ohjaajalla siis. Nyt kun meillä on ohjatut treenit tauolla, ollaan treenattu ihan tosi vähän, vaikka koiria onkin päivästä riippuen makoillut jaloissa 4-6 kappaletta. Syynä on ihan vaan se, ettei huvita. Oon tosi huono treenaamaan ilman kisatavotteita, mikä näkyy esim. Nuutin kanssa. Aina välillä päätän, että alan oikeesti vaatia niitä hyviä suorituksia Nuutilta, mutta viimestään parin treenikerran jälkeen vaatimustaso taas rupeaa alenemaan. Ja se ei johdu Nuutista, vaan siitä, etten jaksa pilkuttaa kun kerran ei kisoihin menoa ole lähiitulevaisuudessa.

Nyt on vähän sama juttu Kertunkin kanssa. Meidän treenit, sillon kun me vähäsen treenataan, on ihan pilipalijuttua. En jaksa pitäytyä treenisuunnitelmassa, vaan mennään lähinnä fiiliksen mukaan. Saatetaan tehdä tosi montaakin juttua yhden treenin aikana, mikä ei kauheen hyvä juttu ole. Ja kun tämä johtuu siitä, että maaliskuun kisoihin on niin kauan aikaa, niin päätin avata kisakalenterin ja katsoa kisat tämän vuoden puolelta. Marraskuussa kisat olisi Torniossa, joten pistettiin tähtäimet sinne, ja treenit jotenkin alkoivat heti sujumaan. Ykköstulosta ei sieltä mennä tavottelemaan, mutta jos saadaan liikkeet kohilleen niin kävästään ainakin katsomassa, että millainen se voittaja on. Jos ei saada liikkeitä kohilleen, niin sitten ei kävästä. Joulukuussa olisi kisat Kannuksessa, mutta jos junalla pitää lähteä kisareissulle, niin on kalliit kisat. Toisaalta olisi tosi kiva käydä Kansasissakin pitkästä aikaa, mutta toisaalta sillon voidaan olla jo doping-tauolla luustokuvien takia.

Ensimmäinen ongelma on kehään pääseminen. Kerttu ei anna tehdä juoksutarkastusta jos sitä ei pidä kiinni, ja se myös mielellään moikkaisi tuomaria. Kyläkisoissa ei ehkä niin ongelmaa (moni tuomari antaa pitää kaulapannasta), mutta esim. SM:iin ei ole asiaa, ennen kun päästään kehään sisään.

Meillä on seuraamisessa se poikitusongelma, jota päästään ratkomaan hierojan jälkeen. Uskon, että saan tuon kyllä suoristettua, mutta eri asia sitten, että mihin mennessä. Tempojen vaihdot menee hyvin, samoin askelsarjat oikealle ja taakse. Vasemmalle en oikeen ite osaa mennä, niitä pitää harjotella. Perusasennot pitää saada oikeesti nopeemmaksi, muuten lähtee liikaa pisteitä.

Liikkeestä istuminen tarvii lisää varmuutta. Uskon, että on kisakunnossa marraskuussa.

Luoksetulo on yksi kysymysmerkki. Oon alkanut opettaa sille uutta maahanmenoa, joka on nyt ainakin parempi mitä vanha, mutten tiedä onko se riittävän hyvä. Lisäksi stoppi saisi olla terävämpi, varsinkin kaukaa. Ja ite pitäisi oppia hahmottamaan pysäytyspaikat. Ei olla tehty kokonaisena vielä- Eteentulo saisi olla parempi.

Ruutu tarvitsee treeniä, mutta perusajatus siinä on hyvä. Pitää vaan vahvistaa ensinnäkin sinne juoksua (välillä jää varmistelemaan, että saako varmasti mennä), ja sitä, ettei se ennakoi sivulle tuloa. Oonkin nyt tehnyt vaan kolmiota siinä koiran edessä, ja palkkaus ruutuun.

Metallia se noutaa ihan kivasti, palauttaakin usein laukalla. Noutaa vaan pientä metallia, vähänkään isompi on jo ällöttävä.

Tunnari toimii ilman häiriöhajuja, paitsi että palauttaa ravilla. Mulla oli vähän ongelmia lähettää se tunnareille, mutta siihenkin syy selvisi. Jätin sen "odota"-käskyllä istumaan kun ite tein täyskäännöksen, ja "oma"-käskyllä kapuloille. Vaihdoin "odota"-käskyn "istu"-käskyyn, ja nyt lähtee paremmin. Liian samantyyppiset käskysanat siis. Vähän niin kuin merkille lähettäessä, jos vähänkään painotan ensimmäistä m-kirjainta, niin koira pamahtaa maahan.

Nuutti ja Nuutin paimeneleet :D

Hyppynoutoon myös lisää varmuutta, se on ihan kivalla mallilla muuten. Kiertää hypyn, jos kapula menee pahasti vinoon. Pitää siis se opetella, kun en osaa heittää suoraan. (Nuutti esim. hakee ja palauttaa kapulan hypyn kautta, vaikka kapula menisi kuinka vinoon. Helpompi opettaa koira siihen, mitä opetella itse heittämään. :D) Hyppynoudossa, kuten kaikissa muissakin noudoissa, palautus saisi olla parempi. En tosiaan tiedä, että siirtäisikö sen sivulle. Sitten saisi hyvästellä pk-puolen, mutta toisaalta, jos joskus sen ajokortin satun saamaan takasin, niin mua kiinnostaisi enemmän peko-puoli. Siellä ei taida olla mitään väliä, että miten koira palauttaa kapulan.

Kaukot on oikeesti hyvällä mallilla. Nyt vaan pitää yrittää olla pilaamatta niitä. Välillä ottaa askelta i-s-siirtymisessä.

Ei siis vielä ole liikkeet sillä mallilla, että ykkönen napsahtaisi, mutta ei ne nyt mitenkään huonojakaan ole. Treeniä ja vahvistamista vaatii, vaikka välillä tuntuu että vaatii myös vähän koiran aikuistumistakin. Uskon kyllä että kunhan Kertulle tulee ikää, niin tulee sitä varmuuttakin suorituksiin. Nythän se on vasta alle 2-vuotias, ihan kakara.

EVL-liikkeistä on tehty ruutua (joka tuntuu sujuvan paremmin mitä voittajan ruutu) ja ohjattua. Ruutua lyhennetyltä matkalta, ja ohjattua vaan yhdellä kapulalla. Pitäisi alkaa tekemään merkkiä niin, että siellä on taustalla ties mitä häiriötä, mutta merkille pitää pysähtyä. Se nimittäin haluaisi mennä aina suoraan kapulalle, eikä merkin kautta. Isoksi osaksi tehdään vielä niin, että käyn viemässä sen merkille ja lähetän siitä noutamaan, ja merkkiä tehdään vielä erikseen. Mutta siis merkki onnistuu kun sitä erillään ottaa, Kerttu hakeutuu aika kivasti oikealle paikalle. Ja jos se sattuu tulemaan liian sivulle, niin toisella käskyllä menee merkin taakse.

Huomenna mekin palataan vihdoinkin Ouluun, ja agilityn pariin. Huomenna tosiaan alkaa talvikausi, ensin Kertun agilityillä ja sitten Nuutti treenaa heti perään. Pitää yrittää ottaa joku kameran tyyppinen mukaan, niin saisi vähän videoitua Nuutin agilityä.