Vähäsen treeniäki vaihteeksi

Nonni, Kerttu on saikkunsa kärsinyt, ja treenikentille palailtiin maanantaina. Koiran voinnin mukaan yritetään mennä, mutta Kepen kanssa se on melko vaikeaa, koska se ei pahemmin kivuistansa kerro. Koitetaan tehdä siis sellaista pikkutreeniä, ettei Kepsu ala näyttämään mitään vireen laskun merkkejä.

Pikku-sheltti ja maailman pienin aussie

Maanantaina alotettiin päivä jäljestämällä. Kävin tallomasa jäljet, ja sen jälkeen sitten tehtiin keppien ilmaisua jäljen ulkopuolella. Molemmat nostivat oikeen kivasti keppejä. Sitten mentiin Nuun kanssa jäljelle. Nuutti teki oikeen ahkerasti töitä, mutta vaikeitten tuuliolosuhteiden takia oltiin jatkuvasti noin metrin jäljen sivussa. Keppejä ei siis noussut yhtään. Kertulla oli myös vaikeuksia, tuuli pyöritteli hajuja miten sattuu ja keskittymiskykyä koetteli myös pari varista, jotka pörräsivät vieressä ja joita Kerttu olisi mielellään vähän jahdannut. Jälki päästiin kuitenkin loppuun, mutta se ainoa keppi jäi Kertultakin nostamatta.

Tiistaina oli molempien tokot. Nuutin kanssa tehtiin ryhmäharjoituksena jääviä häiriöillä. Ensin tehtiin niin, että laitettiin viisi törppöä (yksi per koirakko) ympyrään, ja me kierrettiin niitä. Jokaisen törpön kohdalla käskettiin koira maahan, ja sitten käytiin kiertämässä edellä olevan törpön kohdalla koira, sitten takana olevan törpön kohdalla oleva koira. Oma koira otettiin vauhdista matkaan ja lähdettiin kohti seuraavaa törppöä. Samanlailla tehtiin istuminen ja seisominenkin. Nuutilla meni muuten mukavasti, paitsi että törpöistä se otti hirveesti häiriöö. Nuutin mielestä kaikki tokokentällä olevat törpöt pitäisi kiertää, eikä vaan kävellä ohi. Sen jälkeen otettiin liikkurointi mukaan, eli liikkuri huusi käskyn aina, kun oltiin törppöjen puolivälissä, mutta vaan joka toisella kerralla oma käsky. Otettiin taas kaikki jäävät, ja koira vauhdista mukaan. Tämä oli nyt koirien ohjaajille vaikeampaa käsittää mitä koirille, mutta saatiimpa tehtyä.

"Moi oon Kerttu ja oon ehkä maailman nätein aussie"

Sitten tehtiin paikkamakuu. Laitoin Nuutille etupalkan, ja johan koira rauhottui. Ei yhtään piippiä kuulunut, vaikka meninkin lähelle hallin ovea piiloon. Paluu koirien luokse tehtiin EVL-tyylillä, eli ensin koirien taakse, sitten koirat yksitellen ylös. Nuutille tuo yksitellen nouseminen on tosi vaikeaa, se tykkää hypätä jo silloin kun naapuri sanoo käskyn tai viimeistään silloin, kun liikkuri tulee kohdalle. Sen jälkeen vielä jätettiin koirat taas yksitellen paikkamakuuseen ja nostettiin uudelleen sivulle. Sitten jatkui taas jäävien treenaaminen, tällä kertaa yksittäin. Tarkotus oli siis saada koira katsomaan eteen silloinkin, kun ohjaaja on takana. Nuutille tämä oli melko vaikiaa, vaikka oli etupalkkakin. Onneksi oli naksu, niin ehti palkata sen siitä hetkestä kun se nassu osoitti eteen. Sen jälkeen jääviä juostessa, tai käskyn jälkeen juoksemaan lähtö. Viimesenä vielä tehtiin parityöskentelyä, eli kaksi törppöä oli vastakkain. Toinen lähtee toiselta törpöltä ja toinen toiselta, ja törpön kohdalla liikkeestä maahan, kierretään parin koira, kierretään oma koira takaa ja otetaan koira vauhdista mukaan. Tällä tavalla käytiin kaikki jäävät läpi. Oli oikeen kivat treenit, ja Nuutille hyvinkin tarpeelliset. Se on niin häiriöherkkä koira, että tämmönen treeni on hyvinkin tervetullutta.

Sitten vaihtui koira ja oli Kepsun vuoro treenata. Kertun kanssa tehtiin vähän kisanomaisempaa treeniä. Otettiin kehääntulotarkastus, luoksepäästävyys ja paikkis, seuraaminen, luoksari ja liikkeestä pysähtyminen kisanomaisesti. Kehääntulotarkastuksessa mulla oli nami kädessä, koska muuten se pyrkii hyppimään "tuomarin" päälle. Luoksepäästävyydessä se jo tietää, ettei saa hyppiä, joten se painautuu ihan kiinni minuun. Piilopaikkiksessa ei mitään ongelmaa, vaikka viereinen koira lähti ilottelemaan. Seuraaminen meni pääasiassa hyvin, mutta juoksun jälkeen oli vähän irtoamista. Oikealle käännöksern jälkeen koira myös irtosi, koska odotti jo palkkaa (ollaan siis treenattu oikeelle käännöksiä tiiviimmäksi, ja lelu on lentänyt heti käännöksen jälkeen). Muuten meni hyvin. Luoksetulossa ei ongelmaa, eikä oikeen liikkeestä pysähtymisessäkään. Kertunkin kanssa toki olisi hyvä tehdä sitä treeniä, että jäävissä opetetaan koira katsomaan eteen, koska se vaan vahtaa mua, ja aika herkästi ottaa askeleita mun mennessä koiran taakse tai joskus ihan jopa mun tullessa sivulle.

Pelkäsin etukäteen tuota Kertun palkkaamista, koska lelu ei ole sille kuitenkaan se THE juttu, ja namina saa käyttää enää omaa nappulaa. Loppupalkaksi ostin saman sarjan märkäruokaa. Ensimmäiset namit Kerttu sylki suustaan, mutta rupesi se niitä kuitenkin syömään kun vähän sitä kannustin. Saa kuitenkin nähdä, mitä se on parin kuukauden päästä, kun sille on jo selvää ettei sitä nakkia tipukaan.

Keskiviikkona tottistreeneissä kuitenkin namit maistui jo paremmin, ja Kerttu muutenkin oli tosi kivaa treeniseuraa (mutta millon se ei olis?). Otettiin BH-kokeeseen ilmottautumista. Ensimmäisellä kerralla Kerttu lähti tuomarin kanssa tekemään tuttavuutta, mutta sen jälkeen meni paremmin. Otettiin myös henkilöryhmää, mikä meni yllättävän hyvin. Henkilöryhmässä oli tuntemattomat mies ja lapsi, ja Kerttu kyllä oli tosi hyvin kuulolla. Miestä kierrettäessä olisi halunnut selkeesti hypätä rapsutettavaksi, mutta ihan hyvin hillitsi itsensä lisäkäskyn saatuaan. Lopuksi vielä tehtiin liikkeestä istuminen, maahanmeno ja luoksari. Muuten toimi hyvin, mutta tällä kertaa eteentulo oli melko huono. Siihen päälle otettiin vielä suunnilleen neljän minuutin paikkis seuraavan treenatessa, ja sitten lähettiin kotia. Hyvät treenit taas, on se vaan niin huippu elukka ettei toista. :) Namit maistui paremmin mitä eilen, mutta iltaruoka meinasi jäädä kuppiin.

Tämä päivä oli tarkotus alottaa jäljellä, mutta koska olen laiska ja paha ihminen, käytiin vaan kiertämässä pieni metsälenkki. Illemmalla oli kuitenkin agitreenit, joten edes jotain aktiviteettia oli kuitenkin koirille luvassa. Agitreenin aiheena oli tänään vippaus, mikä jonkun ihmeen kautta alkoi meillä melkeen sujuakin. Muuten rata oli mukavan suora ja vaati paljon irtoamista, mikä Nuulla ei kamalan vaikeaa ole. Nuutti vaan väsähti ihan totaalisesti, sille piti antaa parikin käskyä että treenien lopussa se lähti liikkeelle. Mutta kivat treenit oli, ei pahemmin possuilua kepeillä (kerran juoksi puomille keppejen sijaan) ja kontaktitkin onnistui. Jos Nuutti nyt alkaa tähän malliin menemään treeneissä, me ruvetaan miettimään toukokuun kisoja. Nuuttihan olisi ihan valmis menemäänkin kisoihin, mutta kun ohjaajalle pitäisi vääntää rautalangasta että miten tämä rata kannattaisi mennä, koska olen huono soveltamaan radalla. Sitä paitsi nykyään radat on epäloogisia, toisin kun sillon muutama vuosi sitten kun kisattiin Wäinön kanssa. Sillon agilitykin oli helppoo. Kerttu harjotteli kentän laidalla vähän itsensä hillitsemistä ja kaukoja. Varsinkin avon kaket sujuvat kivasti, ja ylempien luokkien kaukot menee kans mukavasti kunhan oon itse tarpeeksi lähellä. Vielä ei kestä matkaa lisätä.

Kepen lääkärikäynnistä on nyt reilu viikko aikaa, ja jos tähän malliin jatkuu niin mennään jo ensi viikolla kontrolliin. Kepellä on nyt tapahtunut vahinko sisälle kahdesti, tänään ja eilen, ja ihan muutaman tunnin sisällä ulkoilusta. Pirtsakkahan tuo on, mutta niin se on ollut koko ajan. Niin pirteä jopa, että mietin vieväni sen lauantaina tokon epiksiin, mutta sitten se meni ja pissasi lattialle mun silmieni edessä, ja muistutti mua että se on kipeä. Epikset siis jää taas väliin. Kuukauden päästä olisi taas viralliset, viimeset viralliset tuossa hallissa (ikinä, koska tuo kuplahalli laitetaan myyntiin ja me saadaan ensi talveksi ihan oikea halli), joten olishan se kiva käydä siellä, mutta koiran voinnin mukaan mennään. Ilmottautuminen kestää ensi viikon perjantaihin, joten sitä ennen pitää käydä lääkärireissu. Jos ei ole muutosta parempaan tapahtunut, niin pakko kai nekin karkelot on skipata.

Ainahan se on tiedetty ettei Nuutti ihan täysillä käy