Voihan virtapiirit

Kerttuki joutuu vaan köllöttelemään, raukka

Pystyisiköhän nykytekniikalla kehittämään laitteen, jolta saisi ylivirtaisilta koirilta enimmät energiat pois? Plussaa vielä, jos sen ylimääräisen energian pystyisi tarvittaessa siirtämään laamakoiralle.

Meillä siis saikkuilu sittenkin jatkuu. Kelit ovat niin liukkaat, ettei lampaita voida turvallisesti paimentaa, joten se homma siirtyy keväämmälle. Kunnon treeniäkään ei olla tehty, pelkkää pikkuviilausta, eikä lenkkeilykään suju vielä niin hyvin mitä haluaisin. 3-4 kilometriä on se maksimi mun keuhkoille, eikä sekään onnistu ilman lääkkeitä, ja sehän ei riitä edes alkuverryttelyksi koirille. Onneksi tuossa meidän vieressä on metsä, missä elukat saavat keskenään painia, mutta sekin on paikoitellen ihan peilijäässä. Jälkikauttakin vasta odotellaan innolla, ei täällä vielä pääse kunnon jälkeäkään tekemään. Meillä siis on piskeillä pikkusen virtaa nykysin, ja sehän näkyy käikkena kivana touhuiluna yksin ollessa.

Virtaa olisi myös omistajalla. Ei siis tietenkään mihinkään järkevään tekemiseen kuten siivoomiseen, vaan ihan hirvittävästi tekisi mieli lähteä juoksemaan. Toisaalta tekisi mieli testata Kertun juoksukamppeita, toisaalta tekisi mieli lähteä ihan yksin ja juosta pitempi lenkki. Mutta ei auta, meidän koko porukan on nyt tyydyttävä lyhyeen käpyttelyyn.


Onneksi sentäs lyhyen agiradan juokseminen onnistuu. Se onnistui viimeksi myös vallan mainiosti Nuutiltakin. En tiedä sitten auttoiko edellisviikon keskustelut, mutta nyt Nuutilla oli heti alusta ihan tekemisen meininki päällä. Sitä ei melkeen edes tarvinnut ohjata, se meni niin sujuvasti. Kepeillä eikä kontakteilla ollut mitään ongelmaa, ainoa ongelma tuli pimeän putken kanssa. Me ollaan kyllä niin vähän pimeetä putkea treenattukin, ettei ihmekään.

Kerttu pääsi mukaan Nuutin agitreeneihin katsojaksi, ja olipa tyttösellä vähäsen menohaluja itselläänkin. Kerttu ei kuitenkaan ärähtänyt yhdellekään ihmiselle eikä koiralle, vaikka vieraita olivatkin, vaan häntä pyöri koko ajan ja kovasti se olisi kaikkia rakastanut. Se sai mut miettimään Kertun viimeaikaista käytöstä, ja näin tarkemmin ajatellen se ei ole hetkeen ärähdellytkään. Lääkärissäkin oli niin kilttiä tyttöä, vaikka sitä kunnolla siellä kiusattiinkin. Myöskään vastaantuleville koirille se ei ärähtele, vaikka Nuutti ärähtäisikin. Ehkä siitä vielä käyttäytyvä koira saadaan. :) Vielä kun joku sen viitsisi opettaa olemaan vetämättä hihnassa niin hyvä tullee.

Tiistaina kuitenkin jatkuu treenit. Silloin myös selviää se, että riittääkö nuo Kertun nappulat koiraa motivoimaan. Vähän on kyllä jännää että miten käy. Kerttua ei ole kauhean helppo palkata lelulla. Se monesti kyllä lähtee pallon perään, mutta saattaakin matkalla löytää jonkun hajun, ja pallo unohtuu. Se kyllä taistelee mun kanssa, mutta kun se voittaa lelun, se lelu menettää täysin merkityksensä. Eli lelupalkka ei aina ihan riitä, nakeilla se taas on aina tehnyt hyvin. Nuo nappulat tuntuu kuitenkin maistuvan tosi hyvin Kepelle, mutta nähtäväksi jää että maistuuko tarpeeksi.

Lääkärin kanssa juteltiin puhelimessa, ja tuomiona oli että ruokinta tuolla ruualla jatkuu toistaiseksi, kuitenkin ehdoton minimi on 2 kuukautta. 2-4 viikon päästä viedään kontrollipissa lääkäriin (aiemmin jos herää epäilyt tulehduksesta), ja katsotaan onko tilanne muuttunut. Sterkkaus tulee kyseeseen jos seuraavienkin juoksujen jälkeen tulee kiviä, mutta luultavasti ei kuitenkaan ole hormonaalinen ongelma. Raakaruualle ei kannata kuulemma siirtää ihan pian, joten pakastinta ei tarviikaan laittaa ostoslistalle. Muutenkin varsinkin punaista lihaa annetaan jatkossakin maltillisesti. Mitään c-vitamiinilisää ei tarvii antaa ainakaan niin pitkään aikaan, kun S/O-ruoka menee. Paljon nestettä ja mahdollisimman vähän pidättelyä. Olenkin laittanut taas pissa-alustat lattialle, parempi ehkä että se niille pissaa mitä pidättelee jalat ristissä. Lisäksi kun sitä sisälle pissaamista tapahtuu muutenkin, niin saa luvan pissata edes alustalle. Toivotaan, että näillä keinoilla lähtee toinen paranemaan.