Sairastuvalla

Meillä täällä sairastelut jatkuu. Kertulla loppu pari viikkoa sitten Kefavet-kuuri, ja kun sisälle pissaaminen alkoi uudestaan, päätin raahata koiran vielä kerran lääkärille. Mulla vähän epäilytti, että sisäsiisteysmoraali olisi heikentynyt pitkän tulehduksen ja juoksujen seurauksena, mutta kyllä sieltä löytyi sittenkin parempi syy. Virtsakiviä löytyi, ja ilmeisesti ihan riittävästi.

Pikku-potilas. Hirveän fiksusti se käyttäyty.

Harmittaa muuten ihan hemmetisti. Nuutin virtsakiteistä päästiin eroon vuosi sitten, sitä ennen niiden kanssa tapeltiin pari vuotta. Nyt sitten Kerttu. Harrastuspuolellekin tämä vaikuttaa negatiivisesti. Kisat oli pakko perua, ja treeneissäkään ei saa enää palkata muulla namilla muuta kun omilla raksuillaan. Raksut on Royal Caninin S/O:ta, samaa mitä Nuu söi aikanaan. Nuutille koulutin näillä raksuilla TK1:sen, saa nähdä pystytäänkö Kertun kanssa samaan. Tai siis, meille riittää ihan se yksi ALO1, en jaksa lähteä ALO-koularia hakemaan.


Kerttu on siis saanut tämän viikon sairauslomailla. Lauantaina työt kuitenkin jo jatkuu lampaiden paimennuksen merkeissä. Nuutti pääsee myös mukaan tämän kerran, pitää katsoa sitten kevään mittaan että aletaanko käymään ihan Kepen kanssa kahdestaan. Ainakin ankkojen paimennus jätetään Nuulta pois.

Nuutti on tällä viikolla treenannut. Koska Nuutin oma treeniaika meni Kertun kanssa lääkärissä viettäen, otin Nuutin mukaan Kertun treeniajalle. Jotenkin nyt huomasi niin selkeästi ne Nuutin ongelmat ja sen, miten vaikea se Kerttuun verrattuna on. Ihan paikkamakuusta lähtien sen kanssa saa tehdä ainakin kymmenkertaisen työn Kepeen verrattuna. Nuutilla vieläkin avoimen paikkamakuu kusee sen verran, ettei sen kanssa kannata kisoihin mennä edes yrittämään. Ensimmäisestä avoimen startista on kuitenkin yli 2 vuotta, eli sitä liikettä on treenattu kauan. Kertun taas voi jättää ihan huoletta paikkikseen vaikka kuinka pitkäksi ajaksi, ja piilossa olen ollut ainakin viimeiset puoli vuotta, eikä Kertulla ole mitään ongelmaa.

Tämmöset päikkärikaverit mulla on

Nuutin kanssa treenattiin seuraamista, ja yritin nyt kiinnittää huomiota paikkaan. Palkka tuli heittämällä taakse tai polvien takaa, eli yritettiin siis hillitä edistämistä. Kyllä se alkoi vähän hakea paikkaa, mutta se myös alkoi seilaamaan ees-taas. Kun tekisi mieli edistää, mutta palkka tulee takaa. Pitäisi kaivaa jostain naksu esille ja naksutella sitä paikkaa, jos se sillä selkiintyisi. Edistäminen kuitenkin on myös ongelmana sivuaskelissa vasemmallekin, ja mun askeleet menee etuviistoon. Oikealle askelissa ei ole mitään ongelmaa, jos muistan kääntää rintamasuuntaa vähän vasemmalle. Muuten Nuutti alkaa poikittaa. Peruuttamisessa menee ihan hyvin niin kauan, kun en tallo sen karvoja. Tyhmät karvat.

Agilityssä Nuutin kanssa otettiin viimeksi pieni tahtojen taistelu. Tylsistynyt ja hirveän virtaisa Nuutti ja agilitykenttä ei oikeen sovi yhteen. Nuutti ei alkuradasta edes vilkaissut mua päinkään, vaan meni ihan mihin tykkäsi. Puoli rataa sitä katsoin, ja sitten muistuttelin vähän Nuutille että kumpi päättää reitin, ja sen jälkeen sitten lopputreenit meni ihan mukavasti. Pitää yrittää muistaa tulevaisuudessa ottaa koira heti ihan kunnon hallintaan, ettei tule tuollaista possuilua. Parempi toki olisi, jos siltä saisi vähän energiaa purettua ennen treenejä. Mutta nyt Nuutti kuitenkin haki kepit hyvin ja meni kontaktit ongelmitta. Eli kyllä se osaa, kunhan malttaa keskittyä.

Hirveästi on vaan molemmilla koirilla energiaa, kun ei olla voitu käydä pitkiä lenkkejä. Onkohan se sitten oma flunssa vai astma mikä vetää hengen niin ahtaalle rasituksessa, että pari kilsaa pitemmälle ei päästä, paitsi ehkä tosi hyvänä päivänä. Onneksi tuossa vieressä on metsä, missä saavat sitten juosta keskenänsä ja vähän purkaa patojaan.