Vaihteeksi tokotreeniä

Kertun kanssa ollaan jatkettu tokottelua ja Nuutin kanssa agilityä, ja välillä vähän toisinkin päin. Kertun tokoihin kuitenkin ollaan panostettu eniten, vaikka välillä tuntuu ettei sitä mistään näe. Edelleen samat ongelmat, ja hirveen hidas edistymistahti.

Suurimmat ongelmat on siis kaukoissa, ruudussa ja luoksarissa. Metallinoutokaan ei mikään kamalan hieno ole ravipalautuksineen, mutta se saa olla mitä on, kun Kerttu ei oikeen arvosta sen liikkeen korjausyrityksiä. Pääasia että noutaa.

Kaukoissa on ehkä ihan pientä valonkajoa näkyvissä. Ongelmana kun on edelleen se sama vaihto, m-s-i. Siihen siis ollaan kiinnitetty nyt isoin huomio, mutta jotenkin musta alkoi tuntumaan, että sen hinkkaus jatkuvasti vaan vahvistaa sitä huonoa liikerataa, mikä siinä vaihdossa on. Ollaankin nyt alettu hinkkaamaan enemmän i-s-i- ja m-s-m-vaihtoja. Ne kuitenkin sujuu ja onnistuu, niin vähän nyt toivon, että tämä vahvistaa niitä oikeita liikeratoja, ja saataisiin tämän kautta siirrettyä ne oikeat liikeradat myös tuohon m-s-i-vaihtoon. Ja nyt onkin tullut muutama onnistunut toisto myös siihen, mutta mun vaan pitää muistaa lopettaa siihen onistuneeseen, eikä jäädä hinkkaamaan niin kauan, että menee taas huonosti.

Ruudun ongelmat ei ole mitään sellaisia, joita ei saataisi treenillä kuntoon. Kertulla alkaa ruudun paikka heikkenemään, jos tehdään useempi toisto ilman targettia. Pitäisi tehdä aina vaan se yksi tai kaksi toistoa, ja lopettaa kun vielä onnistuu. Ja tehdään ihan vaan paikan hakemista läheltä. Nyt Kerttu pysyy ihan kivasti ruudussa, ei siis lähde varastamaan sivulle.

Luoksarissa yritetään saada pysähtymiseen enemmän kroppaa mukaan. Varsinkin kisamatkalta stoppi valuu, mitä se ei saisi tehdä, varsinkaan kun Kertun luoksarin vauhti on aika rauhallinen. Siitä vauhdista pitäisi pystyä pysähtymään terävästi. Ollaankin tehty taas teräviä pysähdyksiä lyhyeltä matkalta, että Kerttu oppisi siihen(kin) oikean taktiikan. Maahanmeno on ihan kohtalainen, ei niin hyvä mitä haluaisin, mutta tuo nyt vielä menee.

Muuten voittajan liikkeet on hyvällä mallilla. Kerttu kuitenkin ottaa häiriöitä aika paljon, joten niitä pitäisi treenata enemmän. Esim. tehdään kaukoja agilityriman päällä, ja Kerttu tietää että sen pitää olla riman päällä niin, että se rima on takajalkojen edessä. Rima oli muutaman metrin päässä ruudusta, ja lähetin Kertun ruutuun, joten Kepe juoksi riman päälle ja tälläsi takasensa kivasti riman taakse. Tunnari on toinen liike, missä Kerttu lähtee helposti häiriöiden perään, ja saattaa tuoda jotain ihan muuta kun tunnarikapulan, esim. mun lapaset, vaikka tunnari on Kepelle normaalisti tosi helppo.

Ollaan me ehditty vähän EVL:ääkin treenailla. Ohjattua ollaan tehty kahdella kapulalla, ja Kerttuki pysähtyy nykyään hyvin merkille. Merkille se pysähtyy myös ruutuun lähetettäessä.

Nuutti puolestaan ei ole mitään muuta kuin EVL:ää treenannutkaan. Nuutin kanssa tehdään lähinnä Nuutille helppoja ja kivoja juttuja, ja ollaan tehty ehkä vähän liikaakin vauhtijuttuja (ruutua, ohjattua, luoksaria), koska olen taas parina kertana kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka paljon Nuutti itseään hallilla rapsuttelee. Sillä on kuitenkin ongelmana ollut aina vireen hallitseminen, joten en nyt tiedä onko ollut kamalan järkevää tehdä sen kanssa vaan korkean vireen liikkeitä. Olen vaan aina ajatellut, että Nuutti tykkää niistä kamalasti, sen mielestä on huippua päästä juoksemaan, ja sille ne on helppoja liikkeitä. Ehkä mun pitäisi kuitenkin miettiä Nuutin treenisuunnitelmaa uusiksi. Nuuttia ei kuitenkaan treenata tavotteet mielessä, vaan se lähtee hallille ehkä kerran tai pari viikossa (Kerttu puolestaan 5-6 kertaa viikossa), ja siltä vaan treenataan virtoja sen verran pois, että pystyn treenaamaan Kertun ilman että Nuutti huutaa koko aikaa. Nuutin kanssa on ollut kivaa treenata, koska sen kanssa saa tehdä vaan niitä juttuja, missä Nuutti on hyvä, eikä tarvii käydä läpi ongelmaliikkeitä.

Agility sitä ei onneksi kuitenkaan paineista. Se sai oman ohjaajansa takaisin, ja päätettiin viedä se kisoihin vielä tässä kuussa. Viikon päästä olisi epikset, ja siitä viikko niin Nuuttikin pääsee palaamaan pitkästä aikaa virallisille kisakentille. Saa nähdä kuinka käy. Se on treeneissä toiminut tosi hyvin, ja se on tosi helppo ohjata, mutta jännitystä tähän tuo se, että miten Nuutti suhtautuu kisatilanteeseen, kun ollaan hallissa. Ihmisiä on kuitenkin aika paljon, ja lapsiakin jokunen.

Koko porukka, Papi, Wäinö, Nuutti, Kerttu, Julius ja Uno