Nuutti agilitykisoissa ja ensimmäinen nolla!

Sunnuntaina Nuutti kävi pitkästä aikaa juoksemassa virallisissa kisoissa. Se juoksi kaksi rataa, hyppyradan ja agiradan, ja ihan hyvin juoksikin. Nämä oli Nuutille ensimmäiset kisat puoleentoista vuoteen, ja ensimmäiset kisat uudella ohjaajalla.

Nuuttihan huomasi heti aamusta, että tänään ei olekaan ihan tavallinen sunnuntai. Rutiineita rikottiin heti aamusta, kun aamupissatusten jälkeen Kerttu sai luun nokan eteen, ja Nuutti lähtikin hallille mukaan. Tässä vaiheessa Nuutti oli jo aika vallaton.

Ekana oli hyppyrata. Vaikka lähtö oli (onneksi) mahdollisimman kaukana yleisöstä, oli Nuutilla vähän ongelmia. Sitä jännitti hirveästi, eikä se keskittynyt ohjaajaansa vaan vilkuili vaan ympärilleen, eikä meinannut lähteä radalle ollenkaan. Näissä tilanteissa se on ihan toimintakyvytön, eikä oikeen pysty ajattelemaan muuta kun pelkoaan. Se kuitenkin saatiin radalle, ja sen jälkeen ei oikein ongelmia ollut. Hiukkasen kipsissä se oli kepeille asti, sitten alkoi rentoutua. Vauhti ei mitenkään päätä huimannut, mutta pääasia että eteni. Ja vauhtikin kuitenkin riitti Nuutin ensimmäiseen nollarataan. Nuu maalissa reilut seitsemän sekuntia ennen ihanneajan ylittymistä, ja aika riitti 3. sijaan. Video tästä radasta (alku jäänyt pois) löytyy tuosta:

Toiselle radalle mennessä Nuutti ei niin säikkynyt kaikkea, ja ennen rataa suoritti temppujakin. Viime radalta otettiin opiksi sen verran, ettei lähdössäkään jätetty Nuuttia yksin, vaan lähdettiin yhtä matkaa. Nyt Nuutilla oli paljon parempi vire ja vauhti, ja teki tosi kivasti ja tarkasti töitä. A:n kontaktille stoppasi, koska se ei oikeen kestä vedättämistä, muuten eteni tosi hyvin. Siis loppusuoralle asti. Kaksi estettä ennen maalia Nuutti kuitenkin jostain syystä tajusi yleisön, ja tekeminen kerta kaikkiaan loppui siihen. Koira pisti takapuolensa maahan, korvat luimuun ja siitähän se ei lähtenyt kuin kantamalla liikenteeseen, menetti siis totaalisesti toimintakykynsä. Se kannettiin yhden esteen yli, ja laitettiin hyppäämään viimenen este, ja se oli sitten siinä. Hirveän hyvä rata siihen asti, mutta tosiaan hylyksi meni. Siitä video löytyy myös:

No mutta yhteenkin nollaan on oltava tyytyväinen, vaikka harmittaahan tuo toinen rata, kun se oli niin lähellä. Mutta ehtii niitä nollia kyllä kerätä, ja ihan hyvä vaan ettei Nuutti nouse heti kakkosiin, vaan saadaan harjotella kisaamista ja Nuutti saa kasvattaa egoaan ykkösissä. Mikään kiire nousuun ei ole, koska Nuutilla on kuitenkin nuo omat ongelmansa, joiden yli pääseminen on paljon tärkeämpää mitä nopea nousu kolmosiin. Eikä ihan hirveän pettynyt voi olla senkään takia, kun Nuutti kuitenkin suoriutui näinkin hyvin lainaohjaajalla. Yhteistä harjoittelua ei kuitenkaan ole kovin paljoa takana. Kyllä näistä vielä hyvä pari tulee. :) Eiköhän tästä jatketa tammikuussa, toivottavasti sitä ennen päästään harjoittelemaan vielä epävirallisestikin.

Pieni agilitykoira oli niin poikki päivän jälkeen, ettei oikeen jaksanut poseeratakaan

Mulla on kuitenkin ihan täysi usko siihen, että Nuutti pystyy tulevaisuudessa kisaamaan agilityssä ilman näitä paineistumisongelmia. Se kuitenkin tykkää tosi paljon tästä lajista, joten eiköhän se joskus huomaa, että nämä tilanteet tarkottaa vaan ja ainoastaan sitä, että pääsee radalle juoksemaan. Ja olihan sillä tänäänkin toinen rata rennompaa suoritusta mitä ensimmäinen.

Välillä tokotreeneissä, kun Nuutti tekee älyttömän hienoja EVL-suorituksia sitä huomaa ajattelevansa, että kyllä tämä vielä kisoihin menee. Nyt taas kuitenkin muistaa, että ei se taida mennäkään. Agilityssä nuo lähdöt on Nuutille tosi vaikeita, mutta radalle päästyään se pystyy suoriutumaan. Tokossa kuitenkin se koko kisasuoritus on sille yhtä vaikeaa, mitä agilityn lähtötilanteet. Vaikka sillä on treeneissä tosi hyvä vire ja se nauttii siitä hommasta paljon, niin kisoissa on sitten ihan eri juttu. Toki tokossa on vähemmän yleisöä, ja yleisö Nuutille on se ehdottomasti vaikein asia. Vähän meinaa kuitenkin usko loppua, koira kun on kumminkin jo 5-vuotias, ja se on viimeksi kisannut tokossa 3 vuotta sitten. Kisatilanne ei näytä nyt juurikaan paremmalta mitä sillon (toki agi on helpompi kisattava, jos Nuu olisi joutunut tokoja tekemään, niin olisi varmasti jäätynyt paikoilleen), vaikka arkiongelmat onkin huomattavasti pienentyneet. Ehkä agilityn kisaaminen voisi tehdä hyvää, kun Nuutti kovasti kasvattaa sillä egoaan, ja Nuu huomaa, että vaikka onkin ihmisiä ympärillä, niin Nuutilla voi silti olla kivaa.

Eka merkintä kisakirjaan, jee!