Kertun rally-tokokoulutus

Käytiin viikonloppuna Kertun kanssa rally-tokon alokasluokan koulutuksessa. Kertulle tämä oli ihan ensimmäinen kosketus uuteen lajiin, ja itsellekin kyseinen laji on jäänyt melko vieraaksi, vaikka Nuutin kanssa ollaan yksi kurssi käytykin. En ole sen kummemmin ajatellut Kertunkaan kanssa lajia harrastaa, mutta nyt tuo koulutus tuli niin sopivaan kohtaan, että päätettiin kokeilla välillä muutakin kuin kaukoja.

Aloteltiin hommaa helpoilla kylteillä, eli käännöksillä. Kertulle ei ongelmia tuottaneet 90 tai 270 asteen käännökset, mutta 360:ssä vasemmalle oli jotenkin jäykkä eikä kääntynyt tarpeeksi nopeasti (rintamasuunta meillä siis eri). Ei oltu muutamaan päivään jumpattu, eli tässä vaiheessa tehtiin Kepelle muutama venyttely ja jatkettiin, jolloin koirakin oli paremmin käännössä mukana. Saksalainen täyskäännös oli myös Kertulle uusi juttu, mutta aika nopeesti se sen omaksui.

Käännösten jälkeen käytiin läpi eri versiot näistä "koira eteen ja siitä sivulle"-kylteistä. Eteenhän Kerttu osaa tulla, kun se tarvitsee sitä käskyä tokossa. Mun takaa sivulle tuleminen oli taas uusi juttu, mutta onneksi sekään ei mikään vaikea juttu ollut oppia.

Askeleet eteen ja taakse ei tuottaneet ongelmia, mutta askel sivulle oli mun mielestä huono. Kerttuhan kyllä osaa ottaa askelia sivuille voittajan seuraamiskaaviossa, mutta ilmeisesti se on ihan eri juttu mitä ottaa se askel vauhdista oikealle. Rintamasuunta kääntyi kuitenkin vähäsen, kun normaaleissa askelsarjoissa se ei käänny.

Sitten tehtiin vielä spiraalia molempiin suuntiin eri vauhdeissa, ja enemmän vaikeuksia tuotti omistajalle mitä koiralle. Itellä tuntui menevän ennemmin pää sekaisin, kun piti pyöriä. Normaalitahdissa oikealle Kepe myös pikkusen edisti.

Pujottelut ei myöskään Kertulle olleet vaikeita, mutta ohjaajalle oli. En oikeen pysynyt jatkuvasti mukana siitä, että kuinka monta törppöä on vielä pujottelematta ja missä vaiheessa saa lähteä takasin radalle. Hirveen hienoo seuraamista kuitenkin tuli Kertulta, varsinkin pujottelu edestakaisin hitaassa temmossa oli tosi hienosti seurattu.

Ongelmakohtiakin toki oli, vaikka ison osan niistä voi pistää ohjaajan piikkiin. Suurin osa ongelmista kuitenkin liittyi jotenkin hihnaan. Se häiritsi niin minua kuin koiraakin. Koiran kiertämiset ilman hihnaa ei olleet ongelma ollenkaan, mutta kun sen hihnan laittoi kaulapantaan, niin koirakin pyrki nousemaan. Ehkä kevyempi hihna voisi tässä auttaa?

Koulutuksen lopuksi tehtiin vielä pieni rata. Kerttu teki aika kivasti, ja sai 97 pistettä ja näin ollen oli kurssinsa priimus. :) Talutin kiristy kertaalleen ja saksalaisessa täyskäännöksessä vähän hidasteli, ja jostain muustakin meni piste mutta en yhtään muista mistä. Ihan kiva päivä tuo oli, ja voi olla että keväällä käydään vähän treenailemassa ratoja. Kyllä sitä välillä pitää tehdä muutakin kun vaan tokoa, muuten ainakin ohjaaja kyllästyy (Kerttu ei varmaan välitä, pääasia että TEHDÄÄN).

Ratatreeniä tehtiin myös agilityssä. Kuulemma Kerttu on jopa kehittynyt tässä syksyn aikana. Edelleen siellä on kuitenkin ylimääräistä häslää, ja esteitä saattaa jäädä välistä. Positiivisena juttuna se, että kepit ja keinu menee radalla hyvin, ja Kerttu on tajunnut vastakäden jarruna.

Nuuttikin on agilityä treenannut. Sillähän on kisatkin tulossa nyt viikonloppuna. Muuten kuulemma on treeneissä mennyt tosi hienosti, mutta treenien lopussa ohjaajan ottaessa Nuuttia syliin oli Nuutti kiljassut, ja sen jälkeen vältellyt ohjaajaansa. Minä sen vielä kopeloin että löytyykö sieltä kipupistettä, mutta ei sieltä mitään löytynyt. Nuutilla tuommoinen käytös ei ole mitenkään outoa, se on vuosien ajan aina silloin tällöin syliin nostettaessa kiljaissut, mutta lääkärinkään avulla ultraa ja rtg:tä käyttäen ei ole syytä sille löytynyt. Harmittaa vaan, että se säikähti ohjaajaansa justiin ennen kisoja, kun tietää kuitenkin että sille nuo kisat ihmismassoineen on muutenkin varmasti jännä juttu. Toivottavasti Nuu on unohtanut tuon pienen välikohtauksen, ainakin treenien jälkeen lenkillä tuntui jo ihan palautuvan.

Kerttu ja Kertun tv-ohjelmat

Nuutti on tällä viikolla tosi ahkerasti treenannut tokoakin. Me ollaan edelleen keskitytty EVL:ään, paitsi että kaukot ollaan jätetty nyt hetkeksi pois. Ruudusta se tykkää kamalasti, joten sitä ollaan tehty oikeastaan joka treeneissä. Tänään tehtiin vierailla nauhoilla ja merkeillä, ja oikeaan osoitteeseen se juoksi. Aina se ei ihan osu ruutuun (menee siis suoraa vauhdista maahan), mutta me ei niin siitä niuhoteta vaan palkan se saa joka tapauksessa. Ja lähes aina se nauhojen sisäpuolelle löytää. Targettia ei käytetä joka treeneissä, lähinnä vaan sillon tällön.

Ohjattu nykyään onnistuu Nuutilta kisamatkoilla ja kolmella kapulalla. Pikkasen sitä paineistaa lähteä merkille, joten yleensä ensimmäisen merkille menon avitan. Hyvin kuitenkin odottaa käskyä, ja yleensä vielä kuunteleekin että kumpaan suuntaan pitää mennä.

Luoksarin stoppi on Nuutilla parantunut ihan yhtäkkiä. Maahanmeno toki valuu hirvittävän pitkän matkan, mutta me ei tosiaan Nuun kanssa tommosista pikkujutuista välitetä. Valukoot.

Metallinoudossa ei ole ongelmaa, Nuutti hakee jopa aika vinotkin heitot. Tunnari ilman liikkurointia menee kanssa kivasti. Seuraamisessa edistää, mutta kaikki askelsarjat ja temponvaihdot ynnä muut menee hyvin. Zeta on muten hyvä, mutta välillä seisomisessa kääntyy katsomaan mua, kun menen taakse. Jäävät ei kuitenkaan sekoitu.

Kaikista parastahan on se, että meillä on kivaa treenatessa. Ei ole mitään paineita, eikä haittaa vaikkei sujuisi, mutta Nuu ainakin kaikkensa yrittää ja sillä on kivaa.

Kerttukin jatkaa tokoilujaan. Tällä viikolla ollaan jouduttu treenaamaan "yövuorossa", eli siinä kympin jälkeen illalla, kun on muuten illat menneet töissä. Kerttua ei näköjään haittaa, koska se ei ole varmaan ikinä tehnyt näin hyvää työtä mitä tällä viikolla.

Kaukoista on taas videota:

Eli nyt alkaa näyttää vähän siltä miltä pitääkin. Matkaa on suunnilleen kisamatkan verran. Kaikista parhaiten Kerttu tekee, jos itse en kauhean korkealta kirkase käskyjä. Se kiinnittää tosi hyvin huomion käsimerkkeihin, ja käsimerkitkin saa olla aika pienet. Rima pitäisi jossain vaiheessa häivyttää pois, mutta ensin väännetään tuolle kaukot vähän syvemmälle lihasmuistiin.

Ruudussa on jopa pari kertaa mennyt takaraja ohi, mitä en nyt kauheen pahana pidä (koska ongelmana oli eturajalle hilautuminen). Ollaan tehty ruutua myös ihan superpitkältä matkalta (meidän hallin päästä päähän, ja tuo halli on iso kun se on normisti jaettu kolmeen kenttään). Välillä tehdään myös ruudun paikkaa, jota oikeasti pitäisi tehdä paljon enemmän. Vieras ruutunauha ei ollut ongelma, ja ollaan vähän koitettu treenailla ilman nauhoja, koska eihän niitä nauhoja joka kentällä näe. Kokonaisuutena ruutu on kuitenkin parantunut, vaikka pitäisi saada ruudun paikkaan vielä varmuutta.

Kaikissa noudoissa on vähän samaa ongelmaa, eli palautuksessa tosi löysä ote ja takapuoli nousee maasta heti, kun olen ottanut kapulan. Tunnarissa on edelleen ongelmaa vieraiden liikkureiden kanssa. Kepe tuntuu etsivän oman kapulan ihan hyvin, vaikka muita kapuloita on vieraat ihmiset käpälöineet, mutta jos joku vieras liikkuroi, niin hakee väärän. Tutulla liikkurilla hakee oikean. Ärsyttävää, kun ei voi oikeen kisojakaan valikoida pelkän liikkurin mukaan, eli tässä on vielä työmaata edessä. Alkuvuodelle olen vähän katsellut kisoja, mutta saapa nähdä. Kuitenkin toivottavasti ennen kesää on voittajaluokkakin korkattu.