Katsaus kuluneeseen vuoteen

Vuosi alkaa olla taas lopuillaan, joten taas on aika koota koko vuosi yhteen postaukseen.

Mennyt vuosi alkoi kurjasti, kun koirat sairastelivat. Kerttu sai heti vuoden alusta pissatulehduksen, jota paranneltiin kauan. Tammikuussa alotettiin ensimmäinen antibioottikuuri siihen. Tammikuussa käytiin myös mutka Kannuksessa näyttämässä Kerttuakin entisille luokkakavereille. Reissukokoonpanona oli Nuutti ja Kerttu. Kepe alkoi olla jo sen verran aikuista (tai teiniä oikeestaan), että vieraskoira-aggre alkoi nostaa päätään. Tässä vaiheessa se kuitenkin näkyi vain resurssiaggressiona, muut koirat siedettiin jos ei ollut leluja tai ruokia lähistöllä. Treenipuolella Nuutin kanssa tuskailtiin paikkamakuun kanssa, ja Kerttu oli kisavalmis, mutta sairastelujen takia ei pahemmin kisakalenteria avattu.

Helmikuussa pidettiin jonkin verran treenitaukoa. Syynä siihen oli Kertun juoksut ja pissiitti. Ensimmäinen kuuri antibiootteja ei tosiaan auttanut, joten Kertulle määrättiin kolmen viikon kuuri toista antibioottia. Doping-varoaikoja laskeskelin, ja seuraavalle kuulle ilmotin Kertun ekaa kertaa kisoihin. Nuutinkaan kanssa ei kamalasti treenattu, pelkästään ohjatuissa käytiin.

Maaliskuussa Kertun toinen antibioottikuuri loppui, mutta sisälle pissaaminen ei. Tässä vaiheessa aloin jo olla kohtuullisen epätoivoinen. Nuutin sairashistoria pissatautejen osalta on kilometrin pituinen, ja nyt kun Nuutti oli ollut kunnossa, niin Kertun piti sairastaa. Vein Kertun jälleen lääkäriin, tällä kertaa sellaiseen paikkaan, missä laajemmat tutkimukset oli mahdollisia. Virtsakiviähän sieltä löytyi, ja kisat oli pakko perua. Kerttu siirrettiin S/O-ruualle, ja minä mietin että miten saan sitä treenattua semmosilla nappuloilla, jotka se sylkee suustaan ulos. Loppukuusta Kerttu kävi möllitokoissa, sai ykköstuloksen 173 pisteellä ja tuli toiseksi. Harmillisesti liikkeestä maahanmeno nollaantui. Nuutin kanssa käytiin Rounajan agilitykoulutuksessa.

Naapurikyylä

Huhtikuussa alkoi sairauslomailut olla ohi, ja päästiin treenaamaan normaalisti. Päästiin myös vihdoinkin Kertun kanssa kisaamaan, ja vaikkei kisasuoritus kamalan nätiltä näyttänytkään, niin riitti ykköstulokseen.

Toukokuussa neljän kuukauden sairastelut oli ohi, kun Kerttu sai puhtaat paperit lääkäriltä virtsakivien suhteen, ja siirsin koiran taas normaalille ruualle. Käytiin molempien koirien kanssa Melakarin Tarjan tokokoulutuksessa, ja saatiin hyviä vinkkejä jatkoa varten. Käytiin katsomassa Wäinöä pitkästä aikaa, jaihan säikähdin kun huomasin, että poika oli harmaantunut ja alkoi näyttää ikääntyvältä. Kesäryhmätkin alkoivat pyörimään, eli Kerttu lopetti pk-tottikset ja aloitti agilityn.

Kesäkuussa alotettiin Nuutin kanssa rally-toko, paimennettiin molempien kanssa, käytiin katsomassa taas Wäinöä ja Kertun kanssa korkattiin avoin luokka. Tällä kertaa kisat meni mukavasti, pisteitä tuli 185,5, voitettiin luokka ja saatiin vielä KP päälle. Paljon myös uitiin ja vietettiin kesää.

Heinäkuussa jatkettiin kisaamista Kertun kanssa. Heti alkukuusta haettiin toinen AVO1, sekin luokkavoitolla. Heinäkuu oli niin lämmin, että vietettiin paljon aikaa rannalla, ja monesti Kertun Riimi-sisko oli myös mukana. Normaalit treenit kuitenkin pyöri, ja käytiin me Nuutin kanssa yksi agilitykoulutuskin juoksemassa. Kepekin alkoi juoksemaan loppukuusta.

Elokuu jatkui lämpimänä, eli edelleen vietettiin paljon aikaa uiden. Kertun juoksujen takia piti tokokisat perua. Nuutti vaihtoi agilityohjaajaa, käytiin paimenessa ja treenailtiin tokoa piirimestisjoukkueen kanssa. Kerttu kävi nuorten koirien tokoringin pääsykokeissa, jotka meni tosi huonosti. Jostain syystä vire ei pysynyt ollenkaan yllä.

Syyskuussa kesäkausi loppui ja talvikausi alkoi. Ensimmäistä kertaa ikinä Nuutin elinaikana jätin sen pois tokoryhmästä, ja otin sille vaan agilitypaikan. Kerttu puolestaan jatkoi agilitya ja tokoa. Nuorten koirien tokoringistä tuli semmosia uutisia, että Kerttu sai pääsykokeissa 85,4% pisteistä, ja lunasti itselleen kahden vuoden paikan ringistä. Ohjaaja sai jostain syystä moitteita, että voisi koittaa olla rennompi. ;) Käytännössä tuo ei ole vieläkään toteutunut, ja ohjaajan jännittäminen onkin ehkä meidän suurin ongelma, koska Kerttuhan huomaa sen heti. Kertun kanssa oltiin myös osa tokon piirimestisjoukkuetta, käytiin hakemassa kolmas AVO1, pisteitä 173 ja sijoitus oli 1/11, ja Kerttu sai koulutustunnuksen TK2. Joukkuekisassa meidän joukkue tuli toiseksi, vain pisteen päähän voittajista. Nuutti kävi agilityn epiksissä juosten mölliradalta nollan toiseksi parhaimmalla ajalla. Nuutilla alkoi tulla epämääräisiä vatsaoireita, kun koira oli lähes viikottain ripulilla. Loppukuussa oltiin koiravahtina Wäinölle ja Unolle jokunen päivä.

Lokakuussa alettiin vääntämään Kertun kanssa voittajaa. Koirilla kävi hieroja, ja varsinkin Kerttu oli pahasti jumissa, joten Kerttu hoidettiin kahteen kertaan. Pidettiin pitkää taukoa seuraamisesta, koska jumit vetivät koiran vinoon. Ahkerasti treenailtiin lähinnä tokoa (myös Nuutin kanssa), jonkin verran myös agilitya.

Marraskuussa Nuutilla oli kisoja. Ensin epiksiä, joissa Nuutti kävi juoksemassa nollat niin mölliradalta kuin kisaavienkin radalta. Kisaavien radalta Nuutti sijoittui kolmanneksi. Seuraavalla viikolla Nuutti kävi juoksemassa ensimmäisen virallisen nollan hyppäriltä, ja agilityradalla teki hyvää työtä loppusuoralle asti, mutta sitten alkoi jännittää ja Nuutti päätti lopettaa radan kesken. Kertun kanssa käytiin päivän mittainen rally-tokokurssi, minkä lopussa tehtiin pieni rata. Kerttu sai radalta 97 pistettä, ja oli kurssin priimus. :) Ehkä me sitten eläkeläisinä jatketaan tuota lajia. Marraskuussa vietettiin myös synttäreitä, ensin Nuutti täytti 5 vuotta ja sitten Kerttu täytti 2. Nuutin mahaoireiden aiheuttajaksi huomattiin vieraat ruuat (vaikka Nuu on tähän asti ollutkin varsinainen rautamaha), joten ruokavaliosta karsittiin pois kaikki muut, paitsi omat nappulat ja treenipalkat.

Joulukuussa Kerttu kävi luustokuvattavana. Lonkat ja kyynärät oli terveitä (A/A, 0/0), mutta selästä löytyi sanomista. Selän virallista tulosta ei ole vieläkään tullut, joten sitä mielenkiinnolla odotamme. Kerttu kävi myös epävirallisesti kokeilemassa voittaja-luokkaa. Tuloksena oli VOI2 241,5 pisteellä. Itse nollasin hyppynoudon, ja luultavasti pisteet olisivat yltäneet ykköseen jos en olisi sitä mokannut (pisteitä olisi lähtenyt huonosta palautusasennosta).Wäinökin meni ja täytti jo 9 vuotta.

Tavallaan ollut vähän rikkinäinen vuosi varsinkin kevään osalta. Kertun kanssa tuli kuitenkin edistyttyä ihan kivasti, kun ajattelee millä mallilla se oli vuosi sitten. Toivottavasti taas vuoden päästä ollaan opittu uutta.