Sisäisesti kaunis

Mennyt viikko on ollut melkosta jännittämistä maanantaisen luustokuvauksen jälkeen. Kerttu pääsi tosiaan kameroiden alle, siltä vilkastiin kyynärät, lonkat ja selkä.
Eläinlääkärillä Kerttu käyttäytyi hienosti. Puntarilla piti käydä, ja painoa on nyt 16,5 kiloa. Melkosesti kerännyt massaa, kun kesällä se painoi hädin tuskin 14 kiloa. Odotushuoneen lattialla se kelli selällään, kun mitään ei tapahtunut. Lääkärin huoneessa ei kuitenkaan meinattu alkaa koisimaan rauhotteesta huolimatta. Piti kuunnella mitä tapahtuu odotustilan puolella, ja aina jos silmät vähän luppasivat niin jossain rasahti ja Kerttu heräsi. Loppujen lopuksi lääkäri nappasi syliin hyvin väsyneen mutta puoliksi hereillä olevan Kertun, kun ei vaan tyttö ruvennut unille.

Tunnin verran pyörin kaupungilla, ja sitten palasin hakemaan koiran kotiin. Kerttu odotteli heräämössä hereillä, mutta vähän sekavana. Kun lääkäri tuli kuvia näyttämään, niin vähän piti murista, mutta aika nopeesti se kuitenkin hiljeni.

Lonkkakuvat näytti hyvältä. Toinen lonkka oli selkeä A, mutta toinen oli sitten jossain A:n ja B:n rajoilla. Asteita kun mitattiin niin saatiin 103, kun A:han vaaditaan se 105 (Kertun toisesta lonkasta mitattiin 112). Jonkin verran sai siis jännittää, kun mittauskohtakin on niin tarkkaa, että millin heitolla saadaan jo eri asteluku. Sen verran mittauskohta heittikin, että Kennelliitosta lonkat tulivat takaisin A/A:na.

Kyynärissä puolestaan ei näkynyt mitään ihmeellistä, arvio 0/0, ja Kennelliitto samaa mieltä.

Sitten selkä. Pääasiassa selkä näytti hirveen hienolta ja tasaselta, mutta parista kohdasta löytyi sanomista. Ensinnäkin ristiselän kohdalla oli selkäydinkanava pikkusen ahtaampi mitä muualla. Eläinlääkärin mukaan tämä tuskin tulee häiritsemään Kerttua mitenkään ikinä. Toinen muutos löytyi kaularangasta. Se muutos on vähän mystinen, lääkärin arvio oli että Kerttu on sen johonkin loukannut. Kerttu on kyllä just niin reikäpää, että olen vähän ihmetellyt että miten se pysyy ehjänä. Se vetää semmoista kuperkeikkaa että välillä hirvittää. Ikinä se ei kuitenkaan mitään ole valittanut, mutta ei se varmaan vauhdin hurmassa edes huomaa että sattuu. Kennelliitto ei ole vielä selästä sen kummempia vielä ilmotellut, eli jäädään jännäämään että mitä sieltä tulee. Sen mukaan sitten katsellaan jatkot. Kuvista ympyröin punasella muutokset, on vähän helpompi hahmottaa.

Maanantain treenit tosiaan jäi Kertulta väliin, vaikka se ite oli sitä mieltä, että ihan hyvin voi lähtee mukaan, vaikka treeneihin lähdettiin kolmisen tuntia rauhoituspiikin jälkeen, eikä askelkaan ollut ihan vakaa. Kerttu siis jäi kotia vahtimaan, ja Nuutti pääsi agilityyn. Nuutti oli taas ihan oma pätevä itsensä, ei sitä haitannut vaikka istuin kentän laidalla katsomassa.

Kertookohan Kertun normitilasta jotain,
jos kerron että tässä se on rauhotettuna? :D

Tiistaina pääsi jo Kerttukin treenailemaan. Otettiin luoksari, liikkeestä istuminen ja ruutu palkatta. Kaikki se suoritti, mutta liikkeestä istuminen jäi vinoon. Muuten ihan hyvä. Vähän vänkslättiin tunnareiden kanssa ja metallinouto otettiin loppuun.

Keskiviikkona treenattiin ohjattua noutoa. Ensin nouto vasemmalta, sitten oikealta. Molemmat suunnat vain yhdellä kapulalla. Hirveän hyvin se lähtee siihen suuntaan mihin pyydetään. Merkki on hyvä, mutta pitäisi enemmän tehdä niin, että kapulat on häiriönä taustalla. Tehtiin myös EVL-paikkis, eli 4 minuuttia piilossa, koirat yksitellen alas ja ylös, ja liikkuri häiriköi kävelemällä. Ei kuulemma Kerttu välittänyt häiriköinnistä, maahanmeno oli hidas (jostain syystä hidastelee nykyään liikkuroidut maahanmenot) mutta nousi hyvin sivulle.

Torstaina treenattiin taas ringin kanssa. Ruutu liikkuroitiin, ja se oli ihan hyvä. Ruudussa pysähtyminen saisi olla napakampi. Kuitenkin vieras ruutu ja vieraat merkit, ja Kerttu irtosi ruutuun hyvin ilman mitään targettia. Ruudun jälkeen väännettiin vähän kaukoja. Takajalat edelleen pomppaa vähän m-s-i-vaihdossa. Sitten otettiin tunnaria, mikä oli aika katastrofi. Ei edes tehty liikkuroituna, vaan niin että treenikaveri kävi viemässä kapulat. Kerttu lähti kapuloille ihan hyvin, mutta kapuloilla se lopetti työnteon ihan täysin. Se vaan katto mua sen näkösenä, että ei hän tiedä eikä osaa. Tehtiin sitten niin, että menin itse siihen kapuloille tueksi, mutta siitä huolimatta työskentely oli huonoa. Lopulta se oikea sieltä nousi, pidettiin bileet ja lopetettiin siihen. Loppuun vielä lyhkänen paikkamakuu ja istuminen. Kerttu istua könöttää semmosessa korppikotka-asennossa, joten nyt yritetään saada sille ryhdikkäämpää istumista.

Laitostunut eläin töissä

Tänään sitten lähdettiin Kertun kanssa hallille treenaamaan tunnaria. Kapuloita oli 6-12, tehtiin riviä, jonoa, ympyrää ja epämääräistä kasaa, ja jokaisella kerralla sieltä nousi oma. En kertakaikkiaan ymmärrä mikä siinä mättää, kun Kerttu kuitenkin osaa selvästi etsiä sen kapulansa. Mutta harjotukset jatkuu, tehdään nyt helppoa että koiran itsetunto kasvaa ja se tajuaa itsekin, että kyllä se sen handlaa. Muutenkin tämän päivän treenit menivät oikeestaan jopa hyvin. Ruutua tehtiin VOI- ja EVL-versioina. Pitää muistaa tästälähtien käyttää vielä EVL-ruudussa targettia, kun nyt meni ruudussa mua lähimpään nurkkaan. Luoksarin stoppi on parempi, mutta parantamisen varaa löytyy vielä reilusti. Vinot hyppynoudot onnistui ainakin tänään, ja vierasta metalliakin haettiin, palautus tapahtui taas ravilla. Me tullaan olemaan niin ongelmissa, kun sen pitää alkaa tuomaan metallia hypyn kautta.

Pk-treeniä ollaan tehty ihan hiukkasen. A:ta ollaan harjoiteltu vähän loivemmassa kulmassa, eikä Kertulla ole ollut sen kanssa mitään ongelmaa. BH:ta ajatellen jätin Kertun myös ensimmäistä kertaa ikinä vieraan kaupan eteen kiinni, ja kyyläsin itse kaupan eteisestä että mitä Kerttu touhuaa. Ihan kiltisti se siellä odotteli mua.

Kaverikoiraakin se pääsi leikkimään, kun käväsytin sen työpaikalla. Hoitajia tervehdittiin hirveen innoissaan, mutta hirveän rauhallinen se on potilaita kohtaan. Siinä se vaan istuskelee pyörätuolin tai sairaalasängyn vieressä rapsutettavana, eikä yritäkään tunkea jalkojaan syliin.

Nuutti on tälle viikolle päässyt kertaalleen tokotreeneihin. Seuraamisessa edistää tosi paljon, ja seuraakin oikeestaan paremmin oikeella puolella mitä vasemmalla. Luoksarin stoppi on ihan hirmu kiva, maahanmeno vaan valuu. Just siis toisin päin mitä Kertulla. Muuten se oli hirveen rauhallinen, vaikka treeniseuraakin sillä oli. En tiedä sitten että johtuko se rauhallisuus ihan siitä, että oli jokunen tunti aiemmin päässyt taas roskiksen kimppuun, kun unohdin laittaa keittiön oven kiinni. Siellä se oli taas kaikessa rauhassa syöpötellyt ja kantanut roskia pitkin kämppää, kun oltiin Kertun kans pois kotoa. Melkonen rosvo tuo Nuuttikin, aivan kun raukkaa ei ikinä ruokittaisi ja kaikki ruoka pitää dyykata roskiksesta.