Tämän viikon treeniä

Viime viikonloppuna iski semmoinen pieni viimehetken paniikki, kun tajusin että kokeeseen on enää pari viikkoa aikaa. Tämä viikko onkin treenattu aika ahkerasti.

Sunnuntaina tehtiin Kertun kanssa ihan vaan pikkujuttuja, lähinnä palautustreeniä lauantaista. Maanantaina ja tiistaina tehtiin liikkuroituna kaikki EVL-liikkeet. Suurimpina ongelmina oli ruudun merkin löytyminen (tai olisihan se löytynyt, mutta Kerttu ei malttanut sinne mennä, vaan oikaisi ruutuun) ja poikittava seuraaminen, muuten liikkeet oli ihan hyviä. Keskiviikkona sitten tehtiin surkein treeni hetkeen, kun mikään ei onnistunut.

Tehtiin kokeenomaisena metallihyppy, zeta ja ruutu. Metallihyppy oli surkea Kertun tasoon verrattuna. Se jäi seisomaan hetkeksi kapulan viereen ennen kuin viitsi sen suuhunsa ottaa, palautti huonolla vauhdilla ja tuli huonosti eteen. Kapulaa piti siihen malliin, että ota nyt äkkiä se pois ennen kun se sylkästään ulos.

Zeta oli vielä surkeampi. Järjestys oli seiso-istu-maahan, ja pelkästään maahanmeno onnistui. Seisomisessa lähti mun mukaan kun kiersin sen takaa ja istumisessa teki tosi nätin seisomisen. Muutenkin oli selkeesti paineessa koko liikkeen.

Ruudussa se sentään löysi merkille, mutta ei sitten löytänyt ruutuun. Viereisellä kentällä tehtiin myös ruutua, ja niiden ruutu oli muutaman metrin päässä Kertun merkistä mellakka-aidan takana. Ilmeisesti tämä sitten sekotti, ja Kerttu jäi vaan pyörimään merkille. Kävin sitten näyttämässä että mihin ruutuun piti mennä, ja sitten onnistui.

Muutenkin Kerttu oli omaan tasoonsa verrattuna suorastaan huono keskiviikkona. Se otti pahasti häiriötä kentän ulkopuolelta, mitä ei normaalisti ikinä tee (joo, olihan hallissa hälinää, muttei se ikinä ennen ole Kepeä häirinnyt). En tiedä sitten että valmistelinko sen huonosti kehään vai mistä kiikasti, muttei tosiaan mikään onnistunut. Mutta jos huonosti menneet kenraalit tarkoittaa hyvin meneviä kisoja, niin keskiviikon treenejen puolesta kisojen pitäisi sitten mennä tosi hyvin.

Torstaina taas käytiin ihan minitreenit, vähän vaan humputeltiin kentällä. Lähinnä otettiin ruudun merkkiä, joka alkaakin sujumaan. Paikka on vielä huono, mutta säteen sisällä pysytään.

Tänään treenattiin vähän ehkä huonolla fiiliksellä. Tai siis koirassa ei ollut mitään vikaa, mutta itse en suunnitellut ollenkaan treenejä, ja pitkä aika menikin vaan seisoskeluun ja miettimiseen että mitähän sitä seuraavaksi. Otettiin vähän seuraamista, tunnaria, ruutua ja zetaa. Seuraaminen parempaa mitä alkuviikosta, mutta paikallaankäännökset ja askelsarjat ei toimi. Tunnarissa ei ollut mitään vikaa, vaikka liikkuri oli uusi. Ruudun paikka on huono, sitä pitää vahvistaa, eikä haittaisi vaikka merkin paikkaa saataisiin paremmaksi (ei kuitenkaan aleta siitä nillittämään, pääasia että löytää merkille). Zetaan pitäisi saada parempi mielentila. Kepe kyllä osaa erotella asennot, mutta se tuntuu olevan hirveän epävarma, että tekeekö se nyt varmasti oikein.

Nyt Kerttu kuitenkin viettää vapaata viikonloppua. Viimeiselle viikolle on suunnittelilla seuraavanlainen kertunkorjauslista:
- Seuraamiseen viretreeniä, ja askelsarjat (varsinkin peruutus) ja paikallaankäännökset pitäisi saada paremmiksi. Ei mitään hirveetä hinkkaamista, mutta helpotettua treeniä.
- Zetaa myös helpotetaan. Paljon kehua varasinkin liikkuroituna, kehusanalla otetaan mukaan seuraamaan. Erikseen nopeutta jääviin. Seisomista pitää treenata niin, ettei lähde mun mukaan kun kierrän koiran takaa.
- Ruudun paikkaa kosketusalustalla koko viikko. Myös merkkiä paremmaksi. Maahanmeno ruudussa varmemmaksi ja nopeemmaksi.
- Luoksetulon stoppia takapalkalla.

Tekemistä siis riittää ihan viimeseen hetkeen asti. Ennen kisoja ei pahemmin ruveta lepäilemään, kevyttä treeniä tehdään useempana päivänä, että koira pysyy koetilanteessa hanskassa. Jos pidän sitä vapaalla, niin Keps menee ylivireiseksi häsläksi ja homma kusee kintuille.

Koiraan mun pitää kuitenkin olla älyttömän tyytyväinen. Välillä sitä unohtaa, että Kerttu on kuitenkin hirveen nuori ja kohtuullisen kokematon koira (ja mun ensimmäinen ylemmissä luokissa kisaava koira), jota on viety nopeeta tahtia eteenpäin. Vuosi sitten me ei vielä edes kisattu, ja nyt se menee EVL:ään. Pari kuukautta sitten vielä ajattelin, että kun ollaan tammikuussa itsemme nolattu Kannuksessa, niin käydään maaliskuussa kokeilemassa sitä VOI1:stä. Samaan aikaan toivoin, että saisin koiran EVL:ään ensi syksyn aikana, sitten joskus säänömuutoksen jälkeen. Alotettiin kunnollinen EVL:n treenaaminen vasta tammikuun lopulla. Ihan se, että Kerttu on nyt kisavalmis EVL-koira on melkonen saavutus. Vanhemmailla ja kokeneemmillakin koirilla (ja kokeneemmilla ohjaajilla) on ongelmia EVL:ssä, joten missään nimessä ei pysty olemaan pettynyt, jos koira tekee edes sinnepäin kokeissa. Se on kuitenkin ihan fakta, että vien Kertun aika hankalaan paikkaan. Kyllä se periaatteessa pystyy sen handlaamaan, mutta jos se ei jostain syystä onnistu, niin ei voi koiraa syyttää. Koira on huippu. :)

Nuuttikin on koko viikon kulkenut mukana Kepen treeneissä, vaikka se ei ole läheskään joka kerta päässyt tekemään mitään. Vähän ollaan sen kanssa tehty ruutua, tunnaria, seuraamista ja luoksetuloa. Ruudun merkillä se monesti arpoo asennon, että jääkö se siihen seisomaan, istumaan vai makaamaan. Seisomisen se onneksi valitsee useimmiten. Tunnari sillä on kiva, vaikka vire on katossa niin silti tekee kapuloilla työt rauhassa. Seuraamisessa edelleen edistää. Välillä se oli jo parempana, mutta nyt taas meinaa valahtaa eteenpäin. Luoksetulon stoppi on niin hyvä, että Kerttukin on siitä kateellinen. Maahanmeno valuu hirmusesti, melkeen mun jalkoihin asti, mutta sitä ei ikinä olekaan yritetty korjata. Se luulee tekevänsä oikein, eikä sen ikinä tarvii saada selville ettei se oikeesti ihan niin menisi.