sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Pentutreffailua ja sisaruspainia

Hannulla on ollut kiva viikonloppu, joka päivä on päässyt vähän leikkimään. Jokaisella reissulla oli myös kamera mukana, joten aika kuvapainotteinen postaus tällä kertaa.

Perjantaina Hannu pääsi leikkimään kaverin 8-viikkoisen bc-pennun kanssa. Varoittelin vähän etukäteen, että Hannu on aika raju leikeissään, kun se on niin tottunut isojen aikuisten kanssa painimaan. Mew oli kuitenkin reipas pieni bortsunalku, ja laittoi hyvin kampoihin Hannulle. Eikä Mew ole mikään pikkutyttö nuoresta iästä huolimatta, kun painoa kuitekin oli jo yli 6 kiloa, eli alle kolme kiloa hannua kevyempi. Mukana oli myös Mewin omistajan lapsi, ja Hannu tapasikin nyt ensimmäistä kertaa ihan kunnolla lapsen luovutuksen jälkeen. Hannu tykkäsi hirveästi, ja sitä piti vähän käskeä rauhoittumaankin, kun niin kovasti syliin yritti kiivetä. Kasvattiperheen lapset on siis tehneet hyvää työtä sosialistamisen kanssa. :) Kerttu ei päässyt tälle reissulle mukaan. Se on kyllä pennuille hyvä leikkitäti, mutta ihmislapsille ei. Kertun kanssa vietettiin illalla laatuaikaa kun Kepe pääsi uimaan.






Lauantaina lähdettiin uimaan Hannun, Kertun, Kirpun, Juliuksen ja Papin kanssa. Tai siis vain Kerttu ui, Hannu ja Kirppu kahlaili ja sheltit ei meinanneet edes varpaitaan kastella. Hannu leikki pääasiassa Kirpun kanssa ja Kerttu minun kanssa. Kirppu oli hyvin onnellinen vinttikoira, kun se sai leikkiä vedessä ja ihan vapaana. Kirppu on aika vaikea irtipidettävä muualla kuin koirapuistossa. Jos se näkee jotain niin se menettää korvansa ja lähtee. Ja lähtee muuten lujaa. Onneksi tuo uimapaikka oli kuitenkin niin syrjässä, että sai Kirppukin oikoa pitkiä jalkojaan.











Tänään sitten oli Hannun pentutreffit. Täällä lähialueella asuu Hannun pentueesta neljä pentua, eli vain yksi muutti kauemmas etelään. Kaikki neljä pohjoisen pentua saatiin yhteen paikkaan, kun lähdettiin treenaamaan ja painimaan. Ensin vähän treenailtiin. Hannun siskon omistajan kanssa mietittiin että miten saataisiin Hannulta se piipaaminen pois, ja siskon omistaja, joka on siis pk-puolen ihmisiä, oli sitä mieltä, että patoamalla. Patoamisella siis lähdetään liikkeelle, että saadaan vire halutulle tasolle.

Veljet Reetu ja Ohto, ja sisko Hilma
Treenin jälkeen pennun pääsivät leikkimään. Aluksi Hannu oli muka niin isoa miestä, että piti vähän ärhennellä veljille, mutta siitä se tasottui ja leikkivät ihan nätisti. Lopuksi Hannu oli taas niin iso miestä, että alkoi nylkyttämään siskoansa. Saa nähdä mimmonen testosteronipommi tästä kasvaa.


Reetu, Ohto ja Hilma

Reetu ja Hilma

Koko kööri. Reetu, Hannu, Hilma ja takana kurkistaa Ohto





Hannu on siis 13-viikkoinen, ja huomenna tulee ikää tasan 3 kuukautta. Hannu osaa kulkea hihnassa kohtuullisen hyvin. Välillä vedetään, välillä roikutaan Kertun remmissä mutta pääasiassa tassutellaan ihan kiltisti. Haukkuu muille koirille jos Kerttu haukkuu, ilman Kerttua ohitellaan nätisti. Ihmiset kiinnostaisi tosi paljon, mutta tulee mielellään ihmisiä ohittaessa mun luokse vasemmalle puolelle. Autoja eikä pyöriä jahdata normaalisti, mutta jos on oikeen hepulifiilis niin sitten jahdataan. Paljon kulkee irti, tulee pyydettäessä luokse paremmin mitä aikuinen siskonsa.


Hannun sisäsiisteys on hyvällä mallilla. Yöllä tulee vielä vahinkoa, päivällä riippuu ihan omistajasta että muistaako juoksuttaa ulos. Pissaa kuitenkin aina alustoille. Omistajan pitää muistaa ettei vaatteet saa tippua lattialle, koska sitten pentu pitää niitä pissa-alustoina.


Sohville osataan jo hyppiä. Sohville on tosi kiva hyppiä. Mikään ei siis enää ole tuhoamiselta turvassa. Myös olohuoneen pöydältä olen sen pariin otteeseen yllättänyt.

Värirasistit
Hannu käyttää paljon hampaitaan. Johtoja se yrittää nakertaa, ja myös kenkiä on pureskeltu. Ainakin yksi lista on lattianrajasta nakerrettu irti. Edelleen yrittää purra käsiä. Roskia mielellään hajottaisi ja silppuaisi, sen takia tältäkin nuorelta mieheltä on pääsy keittiöön kielletty. Kertulta kiellettiin pääsy keittiöön noin neljä vuotta sitten ihan samasta syystä.

Hannu osaa olla yksin. Kiljukaula on hiljentynyt. Kertun kanssa kun ovat kahdestaan niin ei mitään hätää, ja ihan yksinkin voidaan olla hetkittäin kunhan on valmiiksi väsy. Näiden viiden viikon aikana kerran on kuulunut piipitystä kun olen kotiin tullut, muuten on ollut hiljaista.

Käsittelykin menee helpompaan suuntaan. Ei Hannu vieläkään siitä tykkää, mutta suostuu olemaan sen hetken paikallaan että saadaan pakolliset hoitotoimet tehtyä. Aika lyhyissä pätkissä sitä vielä käsittelen. Kampaamisesta tuntuu jopa tykkäävän, se ei ole ikinä ollut yhtä vaikeaa mitä esim. punkin irroittaminen.

Luonteeltaan Hannu on tällä hetkellä kiltti ja avoin poika. Se on tosi vilkas, ja jotenkin se muistuttaa Nuuttia pienenä vaikka onkin siis paljon rohkeampi. Jos sattuu, niin hetki itketään ja sitten taas painetaan täysillä. Kuitenkin muistiin on jäänyt että esim. meidän talon hissi on tosi inhottava, sinne ei mennä mielellään. Siskon talon hissi on kivempi, sinne voidaan mennä jos saa namia. Äiskää kannattaa kuunnella aina, paitsi sillon jos on löytänyt aarteen. Sitten nielastaan aarre ja kuunnellaan vasta sitten. Vieraat ihmiset on pääasiassa tosi huippuja. Joskus saattaa joku epäilyttävä tyyppi kulkea vastaan. Toistaiseksi vahtiminen on jätetty Kertulle. Kerttu on kyllä niin täpäkkä vahti, että eipä tuo apua kaipaakaan.

Harrastuspuolella ei olla tehty kovin kauheasti. Leikitään pääasiassa, ja treenataan välillä helppoja juttuja. Pidetään homma hauskana. Tällä hetkellä tilanne on se, että Hannusta on ihan tosi huippua kun touhutaan jotain kahdestaan. Hannu myös taistelee tosi hyvin. Tarkotus on tutustella alempien luokkien liikkeisiin pikkuhiljaa, paitsi että merkinkierto jätetään suosiolla tulevaisuuteen, sinne ajalle missä Hannu alkaa olla kropaltaan valmiimpi. Eikä tässä mikään kiire ole, Kerttu alkoi tekemään kiertoa vasta 2½-vuotiaana ja mielellään se kiertää. Sanoisin että hyvä kierto sille on tullut, mutta oikeestihan se ei teknisesti hyvä kierto ole, kun se kaarrattaa. Hannun kanssa nyt ekana kuitenkin opetellaan se, että äiskän kanssa on tosi kiva puuhailla, ja sitten vasta vähän lajispesifisempää treeniä. Koska Kerttu pilattiin hoppuilemalla, niin yritän Hannun kanssa viisastua edellisistä virheistä. Toki Hannu ei vaikuta ihan yhtä herkältä tyypiltä mitä Kerttu. Nyt kuitenkin keskitytään vireeseen ja pohjien tekoon. Jos saan sille viretilan oikeaksi, niin sittenhän se ei ole kun rakentaa ne liikkeet. Mitä Kertun kanssa ollaan tässä viime vuodet touhuttu, niin olen huomannut että liikkeiden opettaminen ja kasaaminen on huomattavasti helpompaa mitä oikean viretilan löytäminen.


Kerttua ei ole vieläkään sterkattu. En ole edes aikaa varannut. Tuntuu että mikään aika ei käy, mikä on ihan tyhmää koska olen kotona vielä ainakin puolitoista kuukautta. Ajattelin kuitenkin että Kerttu menee toipumaan Wäinön kaveriksi, ja Nuutti tulisi Hannun kaveriksi siksi ajaksi. Toisaalta tässä on nyt se vika, että sillä välin kun Nuu on täällä, koirat ei saisi olla yhtään yksin koska Nuuttia ahdistaa yksinolo. Nuutti on myös arka, enkä haluaisi Hannun ottavan siitäkään mallia. Pitää siis vielä miettiä että mitenhän tämä olisi fiksuinta järjestää niin, että Kerttu saa rauhassa toipua ja että Hannu ei jää tänne ainoaksi koiraksi. Wäinöstä ei ole Hannulle kaveria, Wäinö tarvii niin paljon omaa tilaa että meillä loppuu neliöt kesken. Hannu on niin villi tyyppi että ne Wäinön kanssa varmaan ottaisivat toisensa hengiltä.




Hannu ja Hilma-sisko


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti