11-viikkoinen Hannu

Taas on viikkoja vierähtänyt ja Hannu on jo yli 11 viikkoa vanha. Tämänkin viikon aikana ollaan ehditty vähän tustustella maailmaan ja ollaan me vähän alkeita treenattukin.

Hannu on jatkanut sosialistumistaan. Viime viikolla käytiin Hannun kanssa hakemassa Kertulle lisää lihoja. Hannu oli vähän kitinätuulella, kitisi bussissa ja matkalla lihakauppaan ja lihakaupassakin vielä. Kotiin kun pääsi niin meni nukkumaan, oli siis varmaan aika väsynyt. Illalla Hannu pääsi taas myös aksatreeneihin mukaan.

Seuraavana päivänä Hannu opetteli yksinoloa, kun kävin kaupungilla ilman koiria. Kotona oli sillä välin purtu pakastimen johto poikki, ja villi veikkaukseni on että Kerttu on tähän tapahtumaan täysin syytön. Illalla Hannun yksinolot jatkui, kun lähdin Kertun kanssa ensin vetämään treenit ja sitten vielä treenaamaan Kertun.

Sitten oli tokon kotikisat. Kerttua en ilmottanut mukaan, koska turhaahan se on kun se luoksarin nollaa. Niin kauan kun luoksari ei onnistu, ei meidän ole mitään järkeä kisata koska ykköseen ei riitä pisteet. Lähdettiin siis Hannun kanssa turisteiksi. Hannu käyttäytyi tosi kivasti, leikki corgin ja kelpien kanssa, kiipeili vieraiden syliin ja vei lapselta lelut. Vähän Hannun kanssa treenattiinkin, ja ainakin toistaiseksi se ei kiinnitä huomiota häiriöihin.

Kerttu meni ja aloitti karvanlähdön, ja siitä on harjattu noin kolme muovipussillista karvaa. Hannun kanssa siis lähdettiin kohti Mustia ja Mirriä, ja ostettiin Hannulle pureskeltavaa ja Kertulle pari uutta harjaa.

Toukokuun viimeisenä viikonloppuna lähdettiin vahnempieni luokse, ja oltiin siellä yötä. Hannu oli tosi hienosti koko reissun ajan, nyt jäi huutamisetkin minimiin. Vaikka kyllähän se huusi kuin syötävä kun siltä otettiin punkkia irti. Hannu on meidän yhdeksäs koira, ja ikinä ei keneltäkään ole ollut punkin irrottaminen noin työlästä. Vähän siinä jo mietittiin että ei tämä vaan onnistu, mutta väsyttämistaktiikalla saatiin kuitenkin punkki irti. Mietin jo että mitenhän minä siltä kotona punkit irroitan, kun käytössä on vaan yksi käsi...

Sunnuntaina tultiin kotiin, ja meille tuli Hannun ja Kertun lisäksi myös Kirppu, joka tarvitsi hetkeksi hoitopaikkaa. Kerttu ja Kirppu ottivat syystä X yhteen, ja Kertulle tuli siitä riidasta jokunen reikä. Nenänvarteen tuli yksi reikä, ja silmän lähelle pari. Koska nuo puremat osui niin lähelle silmää, niin pitihän se lähteä käymään päivystyksessä. Itse silmä oli onneksi kunnossa, mutta antibioottitippa ja lääkekuuri tuli tuliaisiksi. Lisäksi lääkäri kirjoitti reseptin Galastopiin, koska Kertun valeraskaus ei ottanut loppuakseen.

Seuraavana päivänä oli agilitykisat, jonne lähdettiin taas Hannun kanssa turisteiksi. Seurana siellä oli kolme sheltinpentua, jotka olivat kuitenkin auttamatta liian pieniä Hannun leikkikavereiksi. Hannu on temunnut jo sen aikaa Kertun kanssa, että se on tottunut melko rajuihin leikkeihin.

Torstaina Kerttu pääsi vähän treenailemaan agilitya, ja Hannukin pääsi mukaan. Hannu harjoitteli putkea, ja juoksikin suoraa putkea päästä toiseen ihan oma-alotteisesti. Kävi se tutustumassa mutkaputkeenkin, ja kivaa sillä oli. Ihan selvästi se haluaa kasvaa agilitykoiraksi. Torstaina treenattiin vähän tokoakin.

Lauantaina vietettiin kaverin polttareita, joten koirat joutuivat olemaan yksin. Hannulle taisi tulla vähän liikaa yksinoloa (n. 9 tuntia), koska sen jälkeen on ollut vähän levoton yksinollessa. Murunen ei tiedäkään kuinka onnellinen se on, kun on sairauslomalaiselle tullut. Saapa nähdä että mitä mieltä Hannu on sitten, kun takaisin töihin lähden. Ihan hetkeen ei tarvii Hannunkaan tottua normiarkeen, koska töihin menen aikaisintaan elokuussa, ja silloinkin todennäköisesti puolikkaalle.

Sunnuntaina ensin käytiin lenkillä ja sitten leikittiin kaverin bc:n kanssa, mutta illan ja maanantain koirat olivat hoidossa siskon luona, koska itse taas vaihteeksi sairastin. Hannulla oli superhauskaa, kun sai Kirpusta leikittäjän. Kerttu ei oikeen viihdy hoidossa, se aina vähän masentuu kun ei saa olla kotona. Kuitenkin Kirppu ja Kerttu oli tulleet taas toistensa kanssa ihan hyvin toimeen. Eivät leikkineet, mutta eivät tapelleetkaan. Kerttu oli ollut Hannulle kuulemma ilkeä, mikä on vähän outoa koska kotona tulevat niin hyvin toimeen. Ehkä Kepeä stressaa niin tuo hoidossa oleminen.

Maanantaina tosiaan jäi agilityt väliin, ja tiistaina tokon vetäminen. Rally-tokoon mentiin Kertun kanssa kumminkin, ja rallyn jälkeen käytiin parin tunnin lenkki. Kotiintullessa Hannu pikkasen vikisi oven takana.

Tänään taas koirat jäivät yksin, kun mentiin työkavereiden kanssa virkistäytymään. Hannulle on hirveän vaikeaa jäädä yksin, se yrittää tunkea mukaan ovesta ulos, mutta kun sen sai jäämään, niin käsittääkseni oli ihan hiljaa. Lähtiessä ja palatessa ei kuulunut ääniä. Päivemmällä käytiin lenkillä, ja Kerttu pääsi myös polskimaan.

Hannu on edelleen ollut reipas poika. Se vähän pöhähtelee ihmisille, mutta jos saa tutustua niin menee häntä heiluen. Musta tuntuu että tuo pöhähtely johtuu ihan omasta epäsosiaalisesta asenteesta, mikä tuntuu välillä pukkaavan pintaan tuolla ihmisten ilmoilla. Uups.

Hannu on välillä melko haastava käsiteltävä, mutta esim. tänään sain sen harjattua ilman sen suurempia taisteluita. Se alkaa tajuta että kun otan sen kyljelleen syliin, niin siinä sitten ollaan niin kauan kun minä sanon. Kyllä sen kynnetkin saa leikattua aika helposti, mutta pitää vaan muistaa päivittäin sen tassujakin käsitellä. Kerran olen sen joutunut suihkuttamaan, ja olihan siinä työtä. Hannu ei hirveästi perusta vedestä.

Treenit menee molempien koirien kanssa kivasti. Kertusta otettiin viime viikolla kesäisessä lumisateessa agilitypätkää:

Ja Hannusta otin samana päivänä tokopätkää:

Ja lisää kuvia, koska niitä näköjään tulee otettua kun pentu kasvaa. (Meidät muuten löytää nykyään myös Instagramista.)