Hannu 4 kk

Melkein viikon myöhässä on tämä postaus, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan. Hannulle siis tuli viime viikolla ikää neljä kuukautta. Hauska tyyppi Hannu on edelleen, mutta pikkuhiljaa alkaa aiheuttamaan omistajalleen ennenaikaista vanhenemista. Vahtivietti on nimittäin herännyt täyteen kukoistukseensa, ja melkoinen vahtikoira tuosta onkin kuoriutunut.

Kotia Hannu ei enää ihan kamalasti vahdi. Sen homman saa hoitaa pääasiassa Kerttu. Poikkeuksena telkkari (kyllä, telkkari), jota Hannu vahtii omalta peilikuvaltaan... On mulla aikasemminkin ollut koiria, joita peilikuva alkuun hieman hämää, mutta tämäpä tapaus on yli kaksi viikkoa huutanut ja reuhannut omalle peilikuvalleen. Vaikka pitää kyllä sanoa ettei se enää ole niin huutamista ja reuhaamista, vaan pääasiassa jokunen haukku ja pöhinää. Ääliö mikä ääliö, ei siitä pääse mihinkään.

Toinen asia mitä Hannu vahtii on meidän treenihalli. Jos Hannulta kysytään, niin kukaan muu ei saa ikinä treenata kun vaan hän. Tämä on nykyään ollut meillä treenin aiheena, että hallissa voidaan olla reuhaamatta silloin, kun sinne muitakin tulee. Pitää joku päivä mennä sinne silloin, kun ohjatut treenit alkaa, että saataisiin tehtyä useampi treenikerta. Myös rauhoittumista pitää hallissa treenata, nykyään kun se  halli on Hannusta niin huippu paikka että menee kiekat ihan yli.

Hannun kanssa on siis treenattu! Ollaan otettu vähän paikallaistumista, seuraamista/perusasentoa, ruutua ja tunnaria. Joka treenissä otetaan myös takapääharjotuksia vadin avulla. Paikallaistuminen on ihan kivalla alulla. Se istua napottaa hetken, kun käyn vähän kauempana ja tulen palkkaamaan. Hirveen montaa toistoa ei voi tehdä, koska sitten se nousee. Perusasennon paikka on yllättävän hyvä, ja Hannu mielellään perusasentoon hakeutuukin. Seuraamisessa on vähän vielä vieterit takajaloissa, mutta sitä ei ollakaan hirveästi opeteltu. Ruutuun Hannu juoksee lelun avulla. Se on vähän semmoista vireenhallintaa tämä ruudun opettelu, kun en oikeastaan yhtään voi hetsata tai ääni pääsee. Näytän Hannulle kun laitan lelun ruutuun, vien Hannun kauemmas, ja kunhan Hannu hiljenee niin päästän menemään. Hyvällä vauhdilla se menee ruutuun, ja kerran jopa lähti itsenäisesti sinne ilman että siellä mitään lelua olikaan. Kerran myös varasti lelulle. En mitenkään sitä torunut, mutta palkkaa ei tullut ja jätin huomiotta, niin sen jälkeen ei meinannut enää ruutuun mennäkään. Aika ohjaajapehmeältä siis vaikuttaa, vaikka muuten onkin kovapäinen kakara. Tunnaria tehdään verkkotaktiikalla, ja hirveä tuhina vaan käy kun herra haistelee. Hyvä nenä sillä on ainakin.

Treeneissä Hannu on ihan erilainen mitä Kerttu. Kertulle piti rakentaa hirveästi vauhtia ja virettä, mutta Hannulla ainakin näyttäisi molemmat tulevan ihan omasta takaa. Vireen hallinta voi Hannun kanssa käydä ongelmaksi siinä suhteessa, että sitä ääntä karkaa niin helposti. Kertun kanssa ei ikinä tarvinnut mitään ääntelyä pelätä. Hannu myös leikkii itse, ja tykkää tosi paljon leluista. Kertulla sitä leikkiä rakenneltiin jokunen vuosi, mutta nykyään silläkin se sujuu hyvin. Tavallaan tuntuu että Kerttu on kuitenkin mun käteen paremmin sopiva, mutta toisaalta sen kanssa me on tehty töitä viimeiset neljä vuotta, Hannun kanssa siihen verrattuna hyvin vähän. Ja Kerttu tuntuu tottelevan ihan mun ajatuksia, mutta Hannun kanssa ei olla edes pohjia vielä tehty. Kai se tuntuu nyt aluksi vaikealta, kun nämä kaksi on kuitenkin ihan toistensa vastakohdat. Mutta siis tosi pätevän oloinen tyyppi Hannu on, jos opin sitä ohjaamaan (ja saan sen hiljaiseksi) niin siitä voi tulla vaikka mitä. Esim. tunnari on tällä nelikuisella jo tosi hyvällä alulla, nenä käy ja oman kapulan ilmaisee.

Kerttukin on treenannut. Ja Kerttu on huippu! Tämmönen löysempi treenitahti on sille just passeli, koska se on nyt mukana ihan älyttömän hyvällä fiiliksellä. Seuraavan kerran pitää ennen koetta olla treenaamatta ainakin viikko, koska kyllähän Kerttu ne liikkeet osaa, ja vire olisi parempi. Toki sitten olisi suurempi riski huolimattomuusvirheisiin. Esim. tänään kiertohärdellissä Kerttu lähti kiertämään kentän laidalla ollutta luoksetulon tötsää, meni siitä ihan omatoimisesti kapulalle ja tuli kiltisti hypyn kautta takaisin.

Kepellähän on ollut eteenmenon kanssa sellaista ongelmaa, että saattaa alkaa pyörimään kesken kaiken, vähän tyyliin "joko saa pysähtyä, jokojokojoko?!". Ollaan otettu ylipitkiä matkoja, niin nyt tuntuu toimivan kivasti. Ruudussa kerran ennakoi maahanmenon, muuten ruutu vaikuttaa nyt aika kivalta. Zetaa tehtiin, ja tosi hyvin Kerttu sen tekikin. Seuraamisessa edelleen meinaa lähteä pyrstö aukeamaan, joten pitää varmaan tehdä paljon ympyrää ja käännöksiä vasemmalle. Otettiin ohjattu nouto niin että oikean kapulan haki, ei yrittänytkään vasemmalle. Luoksarin stoppi tuottaa edelleen vähän vaikeuksia. Laiskasti me ollaan sitä kyllä treenattukin. Toisaalta se toimii jos liioitellulla vartaloavulla, joten pitää vissiin sitä lähteä häivyttämään.

Kertulla on nyt sterkan jälkeen ollut vähän vaikeaa. Jos hänen mielipidettään kysytään, niin meille ei saa tulla ketään muuta kuin minä ja Kerttu. Hannun kanssa kun käydään kahdestaan ulkona, niin eteisessä on Kerttu hampaat irvessä vastassa. Kirppu kävi meillä hoidossa, ja ensimmäiset puoli tuntia Kerttu murisi häkistään. Kyllä se sitten aikanaan tasoittuu ja ulkonahan se painii Hannunkin kanssa jatkuvasti, mutta omaan kotiinsa hän ei halua ketään päästää (tullut ehkä emäntäänsä...). Vähän se oli vihainen muille koirille myös viime viikolla kun käytiin porukoilla. Varmaan on hormoonit vähän sekaisin. Pihalla tuo on ihan oma itsensä, samoin treeneissä, niin en ehkä uskoisi että olisi kipeä.

Hannun kanssa arki alkaa vähitellen tasoittua. Sisäsiisteyden kannalta Hannu on päivisin kuiva, yöksi laitan kuitenkin alustat lattialle. Pöhinää on vähän, mutta yhdessä vaiheessa sitä meinasi olla melkoisen paljon, eli parempaan suuntaan on nyt viikon aikana mennyt. Koiria jostain syystä pelkää, paitsi silloin kun pääsee leikkimään. Mun mielestä tää on vähän outoa, koska se on aina ollut osana koiralaumaa ja se on leikkinyt tosi paljon erilaisten pentujen ja aikuisten kanssa. Jonkinlaista mörköilyähän tuo koirien pelkääminen voi osittain olla, koska se vähän mörköilee muutenkin. Hihnakäytöstä ollaan kovasti treenattu, ja olenkin luvannut ja vannonut että ikinä ei enää koiria mulle, jos se tarkoittaa sitä että enää yhdellekään koiralle ei tarvii hihnakäytöstapoja opettaa. Hyvänä puolena on kuitenkin se, että samalla kun opettaa Hannulle, niin opettaa niitä myös Kertulle. Kertun hihnakäytös onkin parantunut, Hannun kanssa vielä keskustellaan asioista.

Yksinolotkin sujuu. Pääasiassa Hannu on Kertun kanssa kotona, välillä jopa ihan yksin. Enää ei tarvii pentua väsyttää, kun jätän sen kotiin. Yhdessä kun ovat kotona, eivät edes tee tuhoja (Kerttuhan harrastelee esim. ryöstöretkiä yksinollessa, mutta ei kuitenkaan Hannun kanssa kahdestaan ollessaan). Edelleen vietän sairauslomaa, joten yksinolot ei mitään kovin pitkiä ole, mutta Oulun näyttelyissä tein kahdeksantuntista päivää, ja pärjäsivät hyvin sen ajan kotona.

Sosialistaminen on jatkunut, ja paljon on pentu maailmaa nähnyt. Käydään Mustin ja Mirrin pentukerhoissa ja perjantaina käytiin rallytokoepiksissä ja kaupungilla ollaan myös käyty. Välillä pöhisee ihmisille, välillä ei. Riippuu paljon myös siitä että onko Kerttu mukana ja millä fiiliksellä Kerttu on. Hannun ollessa yksin mukana se alkaa jo aika hyvin hakeutua mun vasemman jalan viereen kun joku tulee vastaan, mutta Kertun ollessa mukana ottaa välillä mallia Kertusta. Ei kyllä haittaa, Kerttu on normaalisti niin tasapäinen elukka, että siitä saakin ottaa mallia. Voisi toki odottaa että hormoonit tasoittuvat.

Hannu kävi myös leikkimässä sisarustensa kanssa viime viikolla. Käytiin Hilma-siskon luona, ja mukana oli Hilman omistajan aikuinen aussie ja pennuista Hilma, Ohto, Reetu ja Hannu. Hannu on kyllä rakenteeltaan huomattavasti kevyempi mitä sisaruksensa, mutta näkyyhän se painossakin, Hannu on pari kiloa veljiään kevyempi. Aikuiselle aussielle Hannu niin mielisteli, että meinasi toisella mennä hermot. Pennuille ei niin mielisteltykään, ja pariin kertaan sai Hannua muistuttaa että nätisti pitää olla. Hyvin ne tulivat kuitenkin toimeen, ja jännää miten merlet painivat enemmän keskenään ja mustat keskenään, vaikka välillä menikin parit sekaisin. Isoja otuksia ne on, viimeksi kun niitä oli nähny 13-viikkoisina.

Tänään on Kertulla ensimmäiset agitreenit sterkkauksen jälkeen, ja eilen se kävi ekaa kertaa uimassa. Aika hyvin siis normaaliin arkeen ollaan päästy palautumaan.