Kertun sterkkaus

Perjantaina aamulla lähdettiin porukalla kohti lääkäriä. Ensin minut, Hannu ja Kerttu nakattiin OuluVetiin ja sitten Kirppu lähti Haukiputaalle ihoaan näyttämään.

Kerttu kävi alkuun puntarilla (18,1 kiloa) ja sitten mentiin lääkärin huoneeseen. Kertun noustessa pöydälle tuli taas Hannulta itku, mutta Kerttu käyttäytyi ihan nätisti. Sydänäänet kuunneltiin ja tökättiin vähän rauhoittavaa lääkettä. Siinä me sitten odoteltiin että Kerttu nukahtaisi (Hannu nukahti ensin, ihan ilman lääkettä siis), ja kun neitikin oli untenmailla lähdettiin me Hannun kanssa tassuttelemaan kotia kohti.

Matkalla pysähdyttiin mun työpaikalla, minne mulla oli taas yksi sairauslomalappunen toimitettavana. Hannu oli ihan innoissaan, siellä se suihki työkavereiden mukana pitkin käytäviä kun itse olin juttusilla pomon kanssa. Varsinkin ruuanjaossa Hannu oli innokkaasti mukana.

Töistä suunnattiin kotiin ja odoteltiin soittoa eläinlääkäriltä. Vähän jo meinasin huolestua kun soittoa ei tullut, kun en edes ajatellut että ne voisivat tekstiviestilläkin ilmoittaa... No, tekstari oli lähetetty noin tuntia ennen kuin sen huomasin, joten äkkiä lähdettiin hakemaan tyär kotiin. Sterkkauksen lisäksi ostin sille haavapuvun, ettei tötterö päässä tarvii olla koko aikaa.

Perjantain Kerttu oli huonovointinen, mutta rauhallinen. Kuolasi paljon, onneksi ei oksennellut. Hannun käytin iltalenkillä agiepiksissä, ja Hannu sai vähän painia toisten koirien kanssa. Hannu käyttäytyi koko ajan epiksissä tosi hyvin, mutta sitten kun lähdettiin illalla Hannun ja Kertun kanssa kiertämään kortteli, ei oltukaan yhtä fiksuja.

Lauantaina Hannu pääsi heti aamusta leikkimään vähän nuoremman dobberin kanssa. Tehokkaasti kyllä purkautui ylimääräiset energiat heti kättelyssä, joten Kerttu sai olla rauhassa kotona.

Viime yön pentu ripuloi ja oksensi. Ihana aloittaa aamu lattioiden pesulla, ja sitä tavaraa oli ja paljon. Aamupäivän Hannu oli pikkuisen väsynyt, mutta nyt sitten iltapäivällä ja illalla on ollut turhankin pirteä. On yritetty saada Kerttua leikkimään ja etsitty kaikkea kivaa tuhottavaa ja muutenkin oltu niin pirtsakkaa poikaa ettei uskoisi että se kipeänä on. Canicuria se on nyt saanut, ja ruokaa en ole hirveästi uskaltanut antaa. Ulos se on onneksi itse oppinut pyytämään, jos hätä tulee. Harmi vaan että pissat tulee vielä sisälle. Aamun jälkeen Hannu ei ole oksentanut, mutta ripuloi edelleen.

"Hv, ämmä, hv."

15-viikkoinen Hannu on myös menettänyt ensimmäisen hampaansa. Alaleuka on yhtä naskalihammasta köyhempi. Vahtivietti alkaa heräilemään. Nyt tuntuu että tämän parin päivän aikana, mitä Kerttu on ollut toipilaana, Hannu on terästäytynyt vahtimisessa. Ei se vielä viikolla sitä hommaa tajunnut, mutta nyt on jo vähän sen näköistä meno että vahditaan ihan tarkoituksella. Hannu käyttää vahtiessa enemmän ääntä mitä Kerttu, joten tosi kiva kun se saattaa yöllä alkaa haukkumaan postille.

Kerttu on parantunut hyvin operaatiosta. En tiedä miten saan sen pidettyä rauhassa sen 2 viikkoa. Se on ollut vielä aika rauhallinen, mutta välillä yrittää Hannun kanssa leikkiä. Haava näyttää siistiltä eikä Kertulla ole kipuja, ja kipulääkettähän se saa päivittäin. Toivottavasti haava paranee hyvin ja nopeasti.