Esittelyssä Hannu

Tässä se nyt on, meidän uusi laumanjäsen.


Viralliselta nimeltään hän on Titangus Callum, mutta kotioloissa ihan vaan Hannu (tai Han Solo). Hannu vaikuttaa hyvin reippaalta (mutta äänekkäältä) aussien alulta.

Eilen lähdettiin aamupäivällä ajamaan kohti Viitasaarta. Siellä sitten vähän pentuja pyöriteltiin, juotiin kahvit ja kirjotettiin paperit ennen kun lähdettiin taas Oulua kohti. Hannun lisäksi autoon tuli velipoika Reetu, joka lähti aloittelemaan uutta elämäänsä Jääliin.

Hannu ja Reetu lapsuuskodissaan

Kasvattaja oli varoitellut jo etukäteen että nämä käyttävät ääntään, ja jo alkumatkasta huomattiin ettei kasvattaja liioitellut. Varsinkin Hannu huusi kovaan ääneen, mutta kun pysähdyttiin käyttämään pentuja pissalla niin Hannukin rauhoittui nukkumaan. Onhan tuo nyt inhottava varmasti matkustaa rakko täynnä.

Etualalla Reetu, takana Hannu

Kotiin tullessa kuskasin Hannun heti pentuaitaukseen, missä se oli turvassa Kertulta. Kerttu aluksi varsinkin murisi jokaiselle Hannun tekemälle liikkeelle. Jossain vaiheessa Kerttu sitten rauhottui sen verran, että uskalsin päästää Hannunkin pois aitauksestaan. Niitä piti vahtia koko ilta, ja Kertun ruoka-aika oli Hannulle melkeen hengenvaarallinen kokemus, mutta tilanne alkaa aika hyvin jo rauhoittua. Ulkona molempia leikityttäisi ja sisälläkin maataan vierekkäin. Mitään syötävää en pysty jättämään lattialle (paitsi Hannun aitaukseen), koska niistä tulee riitaa. Vesikupin Kerttu kuitenkin suostuu jo jakamaan.

Miinuspuolena pennussa on se ääntely. Jos hän on johonkin asiaan tyytymätön niin vikinä alkaa heti. Jos vikinään ei reagoi, niin alkaa ulvominen. Yksinolot tulee olemaan varmasti vaikeampia mitä Kertulle, koska se huuto alkaa jo siitä, että pentu on aitauksessaan olohuoneessa ja minä menen vaikka eteiseen. Onneksi mulla on tässä aikaa opettaa sitä yksinoloa.

Toisaalta sitten koko yön Hannu nukkui hiljaa. Jäin olohuoneen sohvalle nukkumaan, ja herättiin joskus seitsemän aikaan aamupissalle. Kasilta menin takaisin nukkumaan ja nukuttiin kaikessa rauhassa puoli yhteentoista.

Sisäsiisteydestäkin on jo jonkunlainen käsitys. Fyysistä kykyä pidättää ei ole, joten jos ei mennä tuulispäänä ulos heräämisen jälkeen niin pissat tulee sisälle. Lattialle se ei kuitenkaan ole vielä pissannut, vaan kaikki on osuneet alustoille.

Kyllähän tämä uuden pennun omistaminen taas on jännää. :) Tässä pennussa on aineksia vaikka mihin, joten mielenkiinnolla jään odottelemaan että mitä tästä meidän yhteisestä matkasta tulee.

Tuleva tokokoira