Ensimmäinen viikko uudessa kodissa (ja pentukuvasaastetta)

Hannu on kotiutunut meille oikeastaan tosi hyvin. Muuten se on tosi loistava ja kiva pentu, mutta äänen käyttö tuottaa vielä harmaita hiuksia omistajalle, mahdollisesti myös omistajan naapureille.

Hannun kanssa ollaan joka päivä jotain erilaista tehty. Viikonloppuna tosiaan käytiin tervehtimässä muuta laumaa, ja siitä pitäen ollaan sitten totuteltu kaupunkielämään.

Maanantaina vietettiin aikaa Hannun kanssa pihalla. Pikkusen tehtiin tokon alkeita ja Hannu tutustui naapureihin. Illasta lähdettiin Kertun agilitytreeneihin, ja koska kiljukaulaa en uskaltanut jättää yksin kotiin, niin Hannu pääsi mukaan. Aluksi vähän jänskätti, kun oli vieras paikka, vieraita ihmisiä ja vieraita koiria, mutta nopeasti Hannu reipastui. Siinä vaiheessa kun Kertun ohjaaja Ida otti Kertun ja lähti radalle tuli Hannulla itku, mutta nopeasti rauhoittui ja muuten käyttäytyikin tosi sievästi. Treenien jälkeen Hannu ja Kerttu jäi vielä leikkimään, ja varmaan puoli tuntia rallattelivat kahdestaan ennen kuin lähdettiin kotiin. Hannu kävi puntarilla, ja painoa 8 viikon ja yhden päivän iässä oli tasan 5 kiloa.

Tiistaina oli Hannun vuoro päästä käymään työpaikalla. Mentiin ensin osastolle, ja Hannu oli mulla sylissä. Tultiin vuoronvaihdon aikaan, eli paikalla oli ihmisiä varmaan reilu kymmenkunta. Aluksi Hannua taas vähän jännitti, mutta pian se kipitteli yksinään pitkin käytävää ja potilashuoneita kun minä juorusin kansliassa. Päiväsalissa järjestettiin jotain musiikkituokiota, ja Hannu oli sielläkin käynyt pyörähtämässä, ja parin työkaverin mukaan oli myös lähdössä. Sitten se sammui hetkeksi kansliaan. Osastolta lähdettiin kellarikerrokseen, koska siellä on aina kaikkee kivaa noin koiran sosialistamismielessä. On sähköovia, trukkeja, erilaisia lattiapintoja yms. Ajattelin että olisi jo korkea aika käydä nakkaamassa pukukaapista pyykit pois, kun tässä on kuitenkin oltu kaksi ja puoli kuukautta kotona. Kellarin käytävillä törmäsin osastosihteeriin ja jäätiin juttelemaan, ja siinä kun oltiin niin trukkia ajoi astiakärryjen kanssa ohi. Hannu ei juuri reagoinut. Pukuhuoneella työkaveri oli justiinsa lähdössä kotiin, ja Hannu ei siihenkään kiinnittänyt mitään huomiota. Se on ihan älyttömän reipas.

Illasta otin taas molemmat koirat mukaan, kun lähdin kouluttamaan tokoa. Vähän mietitytti että huutaako Hannu niin että hommasta ei tule mitään, mutta se vaan nukkui hallin reunalla Kertun vieressä. Yhtään ei stressannut, vaikka oli ensimmäistä kertaa hallissa. Tunnin jälkeen otin koirat ja mentiin hallin takakentälle, missä oli Kertun rally-tokotreenit. Vähän pelkäsin että sitten se huuto vasta alkaakin kun Kertun otan vierestä pois, mutta niin Hannu vaan nukkui senkin tunnin.

Kertun kanssa tehtiin kylttitreeniä. Käytiin läpi kaikki (paitsi hypyt, putket ja merkit) VOI- ja MES- luokan kyltit molemmilta puolin. Kertulla vielä oikean puolen seuraaminen ei mitenkään täydellistä ole, se meinaa jätättää. Muutenpa nuo kyltit onnistuu ihan kivasti. Vaikein on se koira eteen ja siitä pakkia, koska Kerttu meinaa pysähtyä pakittaessa liian aikaisin.

Keskiviikkona vuorossa oli treeniä, kun lähdettiin Hannun ja Kertun kanssa hallille. Otettiin Hannun kanssa vähän perusasentoa, kontaktitreeniä ja kosketusalustaa. Kertun kanssa höntsäiltiin kaikkee pientä. Nyt sitten kun olin Hannun kanssa treenannut ja otin Kertun alkoi Hannu huutaa. Se huusi varmaan 45 minuuttia, kunnes sitten eräs treenikaveri tuli halliin ja Hannun huomio siirtyi sinne, ja pääsin vihdoinkin Hannun luo. Jestas että sillä on kova ääni ja kun se ei luovuta sen huutamisen kanssa vaan se oikeasti jaksaa huutaa ja kauan.

Ja koska meillä tähän asti on aamutkin alkaneet huutamisella, päätin illalla ottaa pienen riskin eli suojasin johdot ja jätin Hannun pentuaitauksen oven auki. Niinhän siinä sitten kävi, että tänään en herännytkään huutoon vaan tassujen ääniin, kun Hannu ja Kerttu olivat jo aloittaneet päivänsä leikkimällä.

Tänään sitten lähdettiin Hannun kanssa shoppailemaan. Hypättiin bussiin ja ajeltiin Mustiin ja mirriin, jossa sitten satasen edestä hommasin pennulle purtavaa ja Kertulle syötävää. Mukaan tarttui myös vähän isompi pentupanta, kun tuntuu että nuo shelttipannat ovat vielä niin painavia Hannulle. Hannun käytöksessä ei taaskaan ollut mitään moitittavaa, tosi reippaasti matkusti bussissa ja tosi reippaasti käyttäytyi kaupassa. Siinä vaiheessa kun olin ostoksiani maksamassa aloin katselemaan että mitäs se Hannu puuhaa, niin se oli puoliksi kiipeämässä meidän takana olleen pikkutytön syliin.

Kauppareissun jälkeen lähdettiin treffaamaan Hannun Reetu-veljeä. Kerttu pääsi mukaan, kun Reetu ei ole vielä hirveästi muita koiria nähnyt. Kerttu on kuitenkin osottautunut hirveän reiluksi Hannun kanssa, joten sen uskalsi ottaa Reetuakin tapaamaan. Varmaan semmoset puolitoista tuntia painivat, kaikki tuli hyvin juttuun keskenään. Reetua vähän jännitti Kerttu, varsinkin silloin kun se haukkui. Kepe kuitenkin käyttäytyi tosi mallikkaasti, että tuskin jäi Reetullekaan traumoja.

Joka päivä ollaan Hannun kanssa treenattu hihnakävelyä, mikä alkaa sujumaan ihan kivasti. Vähän on näkyvissä semmosta piirrettä, että ehkä saattaa alkaa pyöriä jahtaamaan. Pitää alkaa puuttumaan siihen ennen kuin se alkaa olla ongelma.

Yksinoloa ollaan treenailtu myös lyhyissä pätkissä. Kaupassa olen saanut käytyä niin, että on ollut asunto hiljainen sekä lähtiessä että tullessa. Tänään vein roskat niin, että Hannu huomasi mun lähdön, mutta pysyi siitä huolimatta hiljaa. Ongelmia tulee varmaan sitten, kun pitäisi jäädä ilman Kerttua. Sitäkin pitää alkaa treenaamaan mahdollisimman pian. Hannu varmaan nyt saa olla tässä olohuoneessa vapaana myös yksinolot, jos se yöt on ongelmaton. Onneksi mun huonekalut on kaikki siinä kunnossa, että vaihtaa ne pitää joka tapauksessa, eli jos Hannu ne tuhoaa niin ei käy lompakon päälle.

Ja Kerttu nyt on vaan ollut tosi mahtava pennun kanssa. Se pitää kuria yllä, mutta ei kuitenkaan mene yhtään pidemmälle mitä täytyy. Jos pentu vinkasee, Kerttu pakittaa heti pari metriä. On se semmonen kultamurunen hänkin.